|
Rhodos oli ensi kosketukseni Kreikkaan. Oli vuosi 1987 ja minä oli teini, juuri ja juuri 15 vuotta täyttänyt. Matkustin perheeni, vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa. Tämä oli ensimmäinen ulkomaanmatkani. Rhodos oli tuohon aikaan yksi niistä harvoista kohteista, jonne suomalaisia matkailijoita Kreikkaan matkasi. Tällä matkalla sain kuumeen, josta en ole vieläkään parantunut. Päinvastoin, kuume vain pahenee. Palasin Rhodokselle myös seuraavana vuonna ja vielä 1989. Kolmena vuonna peräkkäin. kuinka mielikuvituksellista! Tuona aikana minulla oli mahdollisuus seurata tämän suositun kohteen kasvamista aina vain suuremmaksi ja suositummaksi. Myöhemmin vuonna 1999, hämmästyin nähdessäni tämän jättimäisen kohteen jälleen uudelleen. Mutta nyt takaisin 80-luvun lopulle.
En tiennyt paljokaan maasta, mutta minusta oli mukava palata sinne aina seuraavana vuonna. En tiedä tarkalleen milloin ruokahaluni alkoi kasvaa mutta kolmen Rhodoksen vuoden jälkeen tuli kuvioon mukaan Kos. Sitten Kreeta, Platanias, Hania ja Paleohora. Rhodoksella on kuitenkin aivan erityinen osa Kreikan muistoissani. En tiedä mikä minua viehätti Rhodoksessa, mutta teini-ikäistä voisin kuvitella kiinnostavan auringon ja rantaelämän, ja tietysti komeat kreikkalaiset pojat, illat discossa ja juhlinta. Plus se että monet luokkakaverini ja ystävät koulusta lomailivat myös Rhodoksella noina kesinä. Joku kesä tuntui että Rhodoksen kaduilla tuli yhtä paljon tuttuja kasvoja vastaan kuin kotikaupungissani. Yhtenäkin kesänä puolet lentopallojoukkueestani (5 tyttöä) oli samaan aikaan lomalla Rhodoksella toisistaan tietämättä. Ei se minua kuitenkaan silloin haitannut. Hauskaa se vain oli, ja turvallista, olimmehan aivan eri ympäristössä, poissa kotoa. Tänä päivänä etsin aivan toisenlaista Kreikkaa. Mitä vähemmän kohtaan suomalaisia, sen parempi. Etsin autenttisempaa Kreikan kokemusta.
Vuonna 1999 vierailin Rhodoksella jälleen. Ystäväni, suomalainen opas työskenteli siellä ja minua kiinnosti nähdä Rhodos taas niin monen vuoden jälkeen. Ja totta kai tavata ystäväni, joka vain pistäytyi Suomessa harvakseltaan. Oli suhteellisen helppoa tulla takaisin kaupunkiin. Mutta kuinka paljon kaikki olikaan muuttunut!!! Kaupunki oli aivan erilainen paikka kuin vuonna 1989... Kaikki oli muuttunut. Se ei enää ollutkaan Rhodos jonka tiesin ja jonka odotin näkeväni. Paikka oli muuttunut joksikin, mistä en ollenkaan pitänyt. Kehitys joka oli alkanut 80-luvulla oli johtanut nyt sitten tähän. Mukavaa oli kuitenkin tunnistaa jotain siitä vanhasta kaupungista: Ellin ranta, Akvaario, Palmu-aukio, Mandrakin satama, Vanha kaupunki, jne. Vierailimme myös yhdestä uusimmista turistikohteista, Ixiassa. Kaiken kaikkiaan, Rhodos tänään on aivan liian kiireinen, meluinen ja liian täynnä turisteja, että minä viihtyisin siellä.
|
|
| Rhodoksen vanhan kaupungin linna |
Minareetit ja kupolit ovat ainoa jäänne muistuttamassa saaren turkkilaisesta menneisyydestä.
Värikäs Tzami Souleiman, Suleimanin moskeija, on yksi vanhan kaupungin nähtävyyksistä. Se rakennettiin Suleiman Suurelle 1522 turkkilaisten valtauksen jälkeen.
|
