Make your own free website on Tripod.com
Heidin Reppumatkaajan päiväkirja.
Saapuminen Paleohoraan...
Vieraskirja.

Home

Paleohora
Paleohora

 
Viimein 18.20 saavuimme perille. Viimeksi olin käynyt Paleohorassa vuonna 1997, jolloin tein ensimmäisen pitkän matkan yksin Kreikkaan. Oli ollut hyvä että matka suuntautui tuolloin juuri Paleohoraan. Paleohora oli kohteena uusi suomalaisella matkanjärjestäjällä, ja olin todella viehättynyt sen aidosta ja tuoreesta ilmapiiristä. Odotin innolla nähdäkseni kuinka kylä olisi muuttunut noiden viiden vuoden aikana. Ja tietysti odotin tapaavani ystäväni Ariksen, jonka olin tavannut tuona kesänä. Hän odotti minua satamassa ja tapaamisemme oli todella iloinen ja lämmin. Viettäisin seuraavat kolme päivää täällä ennen kuin palaisin taas Haniaan ja sieltä Ateenaan.

Anidrin ranta.
Anidrin ranta.

Päivät menivät viettäessäni aikaa ystäväni kanssa. Tapasin samalla myös muita tuolloin kesällä -97 tutuksi tulleita ihmisiä ja olin iloinen huomatessani, että niin monet muistivat minut vielä. Kävin tervehtimässä myös hotellin, jossa asuin, omistajaa ja hänen perhettään. Olin ystävystynyt hänen poikansa Nikosin kanssa ja toivoin tapaavani myös hänet. Muistin että hänellä olisi juuri tuona päivänä syntymäpäivä, joten onnittelemaan lähdin. Yllätyksekseni Nikos oli todellakin käymässä kotonaan. Hänellä oli loma ja tullut edellisenä päivänä käymään Englannista, jossa nyt asui ja opiskeli. Hän sai minut nauramaan kun huomasi minun tulevan; hän pyysi minua pysähtymään ja seisomaan hievahtamatta paikallani. Sillä aikaa hän juoksi yläkertaan ja toi mukanaan kuvat jotka olin hänelle lähettänyt edellisen käyntini jälkeen. Olin liikuttunut, sillä hän oli säästänyt kuvat ja kirjeen.

Anidrin ranta.
Anidrin ranta.

Minut oli kutsuttu nyt asumaan ystäväni Ariksen ja hänen sukulaistensa taloon aivan kylän keskustassa. Paleohora ei ollut muuttunut paljoakaan. Se oli edelleen sama rauhaisa kylä kuin viisi vuotta sitten. Itse asiassa kylän meno taisi olla rauhoittunut siitä, mitä se oli vuonna -97. Suomalaisia turisteja ei juurikaan näkynyt, joitakin skandinaaveja ja englantilaisia kullä. Jos kylä olikin muuttunut, niin mielestäni se oli tapahtunut parempaan suuntaan. Ainoastaan käydessäni yhtenä päivänä uimassa Anidrin rannalla, huomasin sen muuttuneen huonommaksi. Siinä missä se oli ollut vuonna -97 rauhallinen ja syrjäinen ranta, jonne johti ainoastaan kapea polku, oli sinne nyt rakennettu tie aivan perille asti ja suuri parkkipaikka. Rannalla oli nyt aurinkovarjoja ja - tuoleja vuokrattavana, ravintola ja suihkut. Ranta itsessään oli kyllä edelleen kaunis, mutta nyt rauha oli mennyt, kun suuret joukot turisteja sinne löysivät. Tuona päivänä ranta oli kuitenkin melko rauhallinen ja sain viettää mukavan päivän rannalla.

Kirkko Paleohorassa.
Kirkko Paleohorassa.

 
 
 
 
 
Ranta Paleohoran kylässä on hyvä valinta rantapäivälle ja se on täydellinen erilaisten vesiurheilulajien harrastamiseen. Yhdessä Ariksen kanssa vietimme aikaa rannoilla kylässä ja kylän ulkopuolella. Rantoja on monia ja moottoripyörällä oli helppo kulkea paikasta toiseen. Vietimme paljon aikaa myös kylän kahviloissa Ariksen ystävien kanssa. He saivat minut tuntemaan oloni oikein tervetulleeksi ja olin iloinen heidän osoittamastaan huomiosta. Tunsin kuuluvani heidän joukkoon. Viimeisenä aamunani tapasin pitkästä aikaa myös Ariksen serkun Dimitriksen, sekä hänen kihlattunsa Katerinan. Dimitris ja Katerina olivat tulleet Ateenasta ja heillä olisi lomaa seuraavat kaksi viikkoa. Olin tavannut Dimitriksen ensimmäisen kerran -97 ja taas toisen kerran kesällä -99 kun olin lomallani käymässä Ariksen luona Kosilla. Nyt hän ei ollut uskoa silmiään kun näki minut bussiasemalla heitä vastassa.  Hänen ilmeensä oli sekoitus hämmästystä ja epäluuloa. Kuinka minä olisin täällä?! Jälleennäkemisemme piristi kummasti mieltä.

Paleohora.
Paleohora.

 
 
Aivan liian nopeasti aamupäivä meni Ariksen, Dimitriksen ja Katerinan kanssa rannalla ja suosikkikahvilassamme Palm Tree'ssä. Vierailuni Paleohorassa oli melkein ohi ja minun olisi sanottava hyvästi ystävilleni ja palattava Haniaan ja jatkettava matkaa. Nousin bussiin,  ja istuin paikalleni. Huomasin ikkunasta todella tummat pilvet jotka tulivat pohjoisen suunnasta. Ihmiset bussissa tuntuivat ennakoivan sadetta. En saattanut uskoa että alkaisi sataa, olihan heinäkuun loppu ja tietääkseni Kreikassa ei koskaan sada keskellä kesää. Pian lähtömme jälkeen, alkoi sitten sataa. Ensin hyvin hiljalleen, mutta vähän myöhemmin satoi jo melkein kaatamalla.