|
Kun un sitten saavumme Paxokselle ja sen pääkaupunkiin Gaiokseen, en voi olla huomaamatta kuinka kovin kaunis ja erikoinen se on. Saavumme kaupunkiin kapean salmen kautta. Gaioksen edustalla on kaksi saarta ja nämä tekevät vaikutelman, että kaupunkiin saavuttaisiin aivan kuin kanaalia pitkin. Gaios on aivan veden ääressä ja se levittäytyy joka suuntaan hyvin laajalle alueelle. Kun nousen laivasta, huomaan ryhmän paikallisia tarjoamassa majoitusta tarvitseville. Ja koska minulla ei vielä majapaikkaa ole, alan kysellä eräältä vanhemmalta naiselta enemmän huoneista joita hän tarjoaa. Hän pyytää minut mukaansa katsomaan. Hänellä on kaksi huoneistoa aivan kylän laitamilla, postin takana. Huoneistot ovat minulle sekä liian isoja että liian kalliita, 50 euroa yöltä. En tarvitse aivan niin paljoa tilaa, ja olen ajatellut säästää vähän majoituskuluissa, kaiken varalta. Lähden ja alan etsimään muuta paikkaa. Kävelen takaisin satamaan ja lähden oikealle. Saavun jo kaupungin laidalle enkä ole huomannut mitään kylttejä vuokrattavista huoneista. Olen juuri kääntymässä takaisin kun huomaan yhden kyltin. Kävelen pihaan, jossa tapaan kreikkalaisen pariskunnan, joka saapui aamulla samalla laivalla. He etsivät myös huonetta ja ovat jo ehtineet koputella oville saamatta kuitenkaan vastausta. Puhelinnumero sentään löytyy seinältä. Numerosta ei kuitenkaan vastata. Olemme siis samassa tilanteessa; ei vieläkään huonetta. Tarjoan heille Lonely Planetin kirjaani ja mies alkaa soittelemaan numeroihin, jotka mainitaan kirjassa. Siinä kun hän kyselee huonetta heille, hän tiedustelee sitä myös minulle. Hän löytääkin huoneet meille. Päädymme eri hotelleihin, mutta lähekkäin kuitenkin. Olen hyvin kiitollinen heidän avustaan, säästin paljon aikaa ja myös jalkojani.
Nytkun minulla oli huone odottamassa, lähdin kävelemään takaisin tulosuuntaani. Olin nähnyt hotelli San Giorgion jo tullessani laivalla Gaiokseen, en vain ollut tunnistanut sitä samaksi hotelliksi, minkä opaskirjani mainitsi. Olin siis kaupungin väärässä päässä ja minun oli käännyttävä takaisin. Taas kerran ohittaessani sataman jatkoin nyt vasemmalle. San Giorgio sijaitsi korkealla kukkulalla ja sinne oli kiivettävä useammatkin portaat. Myöhemmin löysin kyllä lyhyemmänkin tien hotellille, mutta nyt kiersin aivan turhaan. Hotellin omistajan vaimo odottelikin minua jo, ja näytti huoneen. Huone oli pienen pieni, jonka iso leveä sänky täytti melkein kokonaan. Kylpyhuone oli todella pieni, että minullakin, vaikka pieni ihminen olenkin, oli siellä vaikeuksia kääntyä. Huone oli kuitenkin hyvin siisti ja edullinen. Yöstä maksoin 30 euroa. San Giorgio on perheen pitämä hotelli ja erittäin hyvin hoidettu. Minut kutsuttiin myös heidän kattoterassilleen drinkille ja juttelemaan. Meillä oli oikein hauskaa, vaikka he eivät paljoa englantia puhuneetkaan. Yritin ensi alkuun pärjätä kreikalla, mutta kun sanat loppuivat, vaihdoimme viittomakieleen ja jopa suomeen. Heitä kiinnosti kovasti Suomi ja tietysti suomalaiset, ja minähän ylpeänä heille kerroin.
|
|
| Voutoumi-ranta Anti-Paxoksella. |
Ensimmäisenä iltanani Paxoksella tutustuin tarkemmin kaupunkiin ja katselin nähtävyyksiä. Etsin myös bussiaseman ja otin ylös aikataulut, sillä bussi on paras tapa liikkua tällä pienellä saarella. Kaupunki oli hyvin selkeä ja siellä oli helppo liikkua. Satama on kaiken keskus ja kaikki tärkeimmät ovatkin joko rannassa tai jommallakummalla kahdesta pääkadusta. Nämä kadut lähtevät satamasta sisämaahan ja johtavat molemmat lopulta bussiasemalle. Kaupunki on kaunis ja tunnelmaltaan hyvin kreikkalainen. Nautin hiljaisista kävelyistäni satamassa ihastellen hienoja huviveneitä ja purjeveneitä, istumalla iltaa jossain monista ravintoloissa syöden herkullisia kreikkalaisia herkkuja. Toisena päivänäni lähdin veneellä AntiPaxokselle ja Voutoumin rannalle. AntiPaxoksella on useita toinen toistaan upeampia rantoja, mutta veneellä pääset joko Vromin tai Voutoumin rannalle. Molemmat ovat yhtä hienoja, rajallisin palveluin tosin. Molemmilla rannoilla on ravintoloita mutta aurinkovarjoja ja- tuoleja on vain muutama. Vesi on aivan uskomattoman kirkasta ja sinistä täällä. Perheen pienimmätkin voivat huoletta uida ja leikkiä vedessä, sillä ranta on matala hyvin pitkälle. Rannan tuntumassa ankkuroituvat myös useat purjeveneet, mutta niillä pääsee myös rannoille, minne turistiveneet eivät valitettavaa kyllä vie.
Toisena iltanani lähdin bussilla Lakkaan. Lakka on pieni kylä saaren pohjoisosassa ja yksi saaren kolmesta mainittavimmista kylistä. Tuona iltana siellä oli musiikki festivaali ja tottakai halusin sen nähdä. Lakkan festivaali oli osa suurempaa festivaalia, jossa oli osansa teatterilla ja musiikilla. Ensi töikseni kävelin kylän päästä päähän ja sitten istuin illalliselle keskusaukion laidalle ennen kuin lähdin taas kylän toiseen päähän pienen koulun pihalle. Piha oli täynnä tuoleja ja sinne oli rakennettu suuri esiintymislava valoineen ja kaikkineen. Illan pääesiintyjä oli Lukianos Kilaidonis ja ihmiset odottivat innolla ohjelman alkamista. Itse en ole miehestä aikaisemmin kuullut, johtuen luultavasti nuoresta iästäni, mutta ihmisten reaktioista päätellen mies on hyvin suosittu esiintyjä Kreikassa. Ihmiset ympärilläni lauloivat kaikki Lukianoksen mukana. Hän ei ole ihan minun suosikkini, mutta ihan ok... Paluumatkalla takaisin Gaiokseen sain havainnollisesti nähdä kuinka mahdottomia tiet Kreikassa ovat. Kuinka kovin kapeita! Bussimme oli lähdössä Lakasta, mutta ei päässyt eteenpäin, sillä tien molemmin puolin parkkeeratut autot estivät etenemisemme! Varmaankin kaikki saaren autot olivat tuona iltana Lakassa, alueella ei ollut parkkipaikkoja vaan ihmiset jättivät autonsa tien varsille... Liikuimme metri kerrallaan eteenpäin, miesmatkustajien nostellessa edestämme autoja sivummalle. Kesti aikansa ennen kuin olimme päässeet Lakasta ja saatoimme viimein ajaa takaisin Gaiokseen. Mutta yksikään auto ei naarmuuntunut bussin hivuttautuessa eteenpäin! Ja oletko muuten huomannut kuinka autoilijat taittavat parkkeerattuaan autonsa kuljettajan puoleisen peilin? Tässä siihen yksi hyvä syy! Ei lähde peili ohittajan mukaan!
|
