Make your own free website on Tripod.com

Peloponnesos
Linkkejä

Portaat linnakkeelle, Patra
Portaat linnakkeelle, Patra

 Lautta Zakynthokselta Killiiniin kestää noin tunnin ja vartin. Matkalla sinulla on hyvin aikaa nauttia raikkaasta meri-ilmasta ja viilentävästä tuulesta. Lautat ovat vanhoja ja joskus hyvin epäsiistejä, mutta niiltä löytyy kaikki mahdollinen mitä saattaa tarvita: kahviloita ja ravintoloita, pelejä, oleskelutiloja muhkeine tuoleineen ja tietysti vessat. Lautalta purkautumisen jälkeen Killinissä etsin taas oikean bussin, hyppään kyytiin ja hetken päästä jatkammekin taas matkaa. Kaikki tapahtuu niin joustavasti ja nopeasti, joten tuota pikaa olemme jo matkalla Patraan.

 

 Kahden ensimmäisen lomaviikkoni aikana olin käynyt Patrassa jo kerran ja tavannut ystäväni Fotinin. Sovimme tapaavamme myös nyt kun toisen kerran saapuisin kaupunkiin. Saavuin Patraan jo ennen puoltapäivää ja koska tapaamiseni olisi vasta iltapäivällä, minulla oli runsaasti aikaa tutustua kaupunkiin omin päin ja tehdä ostoksia. Patra on valtavan suuri kaupunki ja liikenne on sitten sen mukainen. Aivan kauheaa. Yleensä liikenne sujuu vielä hyvin mutta silloin tällöin kaikki juuttuu paikoilleen, totaalisesti. Minä kävelin katuja ylös alas, ristiin ja rastiin, mutta pääkatu Agios Nikolauos tuli kaduista tutuimmaksi, enhän uskaltanut lähteä kovin kauaksi... Kaupungin asemakaava on aikalailla helppo, on epätodennäköistä että eksyisit. Pidä kuitenkin käsillä kartta sillä se saattaa pelastaa päiväsi.

 Minä kiipesin aikani kuluksi kukkulalle Patran linnakkeelle. Alhaalta katsottuna portaat näyttivät järkyttävän korkeilta, mutta osoittautui että niitä olikin vain 192. Matka olisi jatkunut vielä kapeana katuna, mutta minä katsoin parhaaksi kääntyä takaisin, sillä Fotini odottaisi minua pian. Näköala jo tältäkin tasanteelta oli todella hieno ja ehdottomasti kiipeämisen arvoinen. Täältä näkyy iso osa kaupunkia sekä Patran lahti. Jos olisin tosiaan kiivennyt ylemmäksi, olisi sieltä löytynyt Patran Acropolis ja useita arkeologisia nähtävyyksiä.

  Kahdelta tapasin sitten Fotinin Statmoksella, kahvilassa aivan rautatieaseman vieressä. Kahvilassa oli mukava istuskella nauttien kahvia ja katsella junien saapuvan ja taas lähtevän asemalta. Vaihdettuamme kuulumisia ajoimme Fotinin kotiin lounaalle. Fotinin äiti oli valmistanut meille herkullisen lounaan ja hänen isänsä oli grillannut meille pihvejä, kanaa, kalaa ja possua. Pöytä oli niin kukkuroillaan kaikkea herkkua, että minulla oli vaikeuksia nousta pöydästä lounaan jälkeen. Kaikkea oli maistettava ja kaikki oli niin kovin hyvää. Alun perin aikomuksenani oli ollut jatkaa matkaa vielä samana päivänä, mutta Fotini perheineen taivutteli minut jäämään edes yhdeksi yöksi heidän vieraakseen. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, minusta olisi mukava viimein tutustua ystäväni perheeseen ja tutustua samalla myös Fotiniin paremmin. Samalla näkisin miten kreikkalainen perhe-elämä eroaa, jos eroaa, meidän suomalaisten elämästä. Illalla ajelimme autolla ympäri kaupunki ja tapasimme Fotinin poikaystävän Dimitriksen. Siitä oli kulunut jo kaksi vuotta, kun viimeksi olin tavannut tämän ihanan pariskunnan. Meillä olikin paljon juteltavaa ja ilta meni aivan liian nopeasti. Tutustuin Fotiniin ja Dimitrikseen Kosilla vuonna 1999 ja olimme pitäneet Fotinin kanssa yhteyttä aina siitä lähtien.

Patra-Korintti kartta
Patra-Korintti kartta

Hotelli Lemonies
Hotelli Lemonies

 Seuraavana aamuna lähdin taas liikkeelle ja junalla Diakoptoon. Juna oli myöhässä jo 40 minuuttia, mutta aika ei käynyt  kuitenkaan pitkäksi sillä viihdytyksestä pitivät huolen pari pientä lasta, luultavimmin Turkista tai Albaniasta, soittamalla rumpuja ja laulamalla kovaan ääneen. Lapset osasivat laulusta vain kertosäkeen, mutta se ei suinkaan haitannut, toistivatpahan sitten sitä useasti peräkkäin. Ihmisiä esitys huvitti kovasti, eikä junan myöhästyminen tuntunut enää niin haittaavan. Viimein juna saapui ja pääsin matkaan. Puoli tuntia myöhemmin saavuin Diakoptoon. Junalippu paikallisjunaan maksoi 600 dr. Diakopto on pieni merenrantakylä noin 30 km Patrasta. Diakopto sijaitsee hieman sivussa Patra-Korintti tiestä, joten sinne harvoin vahingossa eksyy. Kylä on ihanteellinen paikka rauhalliseen lomailuun. Rautatieasema on kaiken keskellä ja sen ympärille sijoittuvat lähes kaikki hotellit, kaupat, kahvilat ja ravintolat. Vaikka kylässä ei montaa hotellia olekaan, ei minulla ollut vaikeuksia löytää majapaikkaa. Kirjoittauduin hotelli Lemoniekseen, pieneen mutta viihtyisään hotelliin rantaan johtavan päätien varrelle. Hotelli Lemonies löytyy kun ylität raiteet ja jatkat matkaa rantaan päin noin 300 m. Rannasta löytyy muutama hyvä taverna ja ranta, joka on mukulakiveä ja jossa voit vuokrata aurinkotuoleja ja-varjoja.

 Minä sain kahden hengen huoneen ilmastoinnilla ja maksoin vain 8000 dr. Minusta huone oli edullinen ajatellen huippusesongin hintoja muuten. Huone oli tilava ja puhdas, mitä nyt kokolattiamatto oli hieman nukkavieru. Kylpyhuone ja suihku olivat ok. Kylpyhuoneen katossa oli kuitenkin pieni reikä josta näkyi taivas! Onneksi ei sentään satanut... Tutustuttuani kylään paremmin ja tehtyäni retken Kalavritaan olikin sitten päivällisen aika. En löytänyt kovin montaa ravintolaa, joten oli helppo valita yksi. Valitsin Kochalin, ulkoilmatavernan, jossa pöydät oli laitettu ulos puiden alle. Hyvin romanttinen valaistus, vain viulunsoittaja puuttui. Ilta meni rattoisasti ja useampi tunti olisi vierähtänyt helpostikin siemaillen Retsinaa.

Kalavritan asema
Kalavritan asema

  Syy, miksi pysähdyin juuri Diakoptoon oli, että täältä voisin tehdä lyhyen retken junalla ylös vuorille Kalavritan kylään. Sinne nousisi hammasratasjuna, joka vetää itsensä eteen- ja ylöspäin. Minä olin kuvitellut junan olevan alppijunan tyylinen, joka nousee jyrkkää vuoren rinnettä ylöspäin... Ei aivan. Se oli pienoinen pettymys, mutta sekin unohtui nopeasti kun matka vuorille alkoi vaikkakin hieman loivempaa rinnettä nousten... Tunnin matkanteon jälkeen näissä huikeissa maisemissa saavuimme sitten Kalavritaan.
 

 Aikaa Kalavritan tutkimiseen ei ollut paljoakaan, sillä minun piti ehtiä viimeiseen junaan takaisin Diakoptoon. Liput maksoivat 1400 dr ja paikka ensimmäiseen luokkaan 1300dr. Halusin maksaa extraa 1. luokasta sillä olin lukenut että näkymät vuorille olisivat paljon paremmat. Suosittelen ehdottomasti. Voit myös vaeltaa Kalavritan kylään, polut ovat hyvin merkityt ja karttoja on saatavilla. Kalavritan historia Toisessa Maailmansodassa on hyvin traaginen ja siitä, kuin myös Kalavritasta itsestäänkin voit lukea lisää, klikkaa linkkeihin ja sieltä "Kalavrita".

Kalavritan vuoret
Kalavritan vuoret

 Perjantai aamuna klo 6 puhelimeni antoi herätyksen. Oli aika nousta ja jatkaa matkaa. Suuntaisin Korinttiin ja sieltä sitten Nafplioniin. Juna lähtisi klo 7.53 ja olin sopinut tapaavani hotellin omistajan klo 7 maksaakseni huoneen. Odottelin aseman viereisessä kahvilassa junan lähtöä ja samalla nauttien aamupalaa. Tällä kertaa juna olikin ajoissa ja niin pitikin, olihan se hieno intercity-juna. Kyyti oli aivan toista verrattuna eiliseen paikallisjunaan. Kalavritan junasta ei voisi puhua samana päivänäkään... Lippu oli 900 dr ja siihen piti olla vielä lisäksi pakollinen istumapaikka, 700 dr. Juna oli hyvin siisti ja viihtyisä. Matka kesti vain tunnin Korinttiin. Asema Korintissa on kaupungin laidalla ja etsiessäni taksia päädyinkin kävelemään kaupungin keskustaan. Olin aikonut ottaa taksin ja käydä ihailemassa Korintin kanavaa.

Korintin kanava
Korintin kanava

 Korintin keskusta oli vilkas mutta yllättävän helposti löysin kuitenkin taksin. Keskusaukion Antistasiaksen laidalta löysin Giorgoksen takseineen ja hän tarjoutui viemään minut Kanavalle ja tuomaan takaisin keskustaan 1500 drlla. Hinta oli kohtuullinen ja sovin kyydistä. Aikaisemmin olin nähnyt Kanavasta vain kuvia kirjoissa, joten olin aivan ällikälle lyöty kun näin sen luonnossa. En ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Olin yllättynyt sen syvyydestä ja minua hieman pelottikin sillä kapealla sillalla kuikuillessani alas...

 Giorgos ajoi minut takaisin keskustaan ja bussiasemalle. Korintissa on useita bussiasemia, joten sinun täytyy tietää tarkkaan, mille niistä mennä päästäksesi oikeaan suuntaan. Minun bussini Nafplioniin lähtisi Argoliksen asemalta. Bussilippu maksoi 1250 dr. Matkan olisi voinut tehdä junallakin, mutta niitä menee sen verran harvoin ja paljon pidempään kuin bussi.

Vanha Korintti
Vanha Korintti

Puolilta päivin saavuin Nafplioniin ja aloin etsiä hotellia.

Olin lukenut Hotelli Tirynsistä, joten aloitin etsimiseni sieltä.

 
  Huonoksi onnekseni Hotelli Tiryns oli täynnä. Ja koska oli perjantai, olisi huoneen löytäminen muutenkin jo hankalaa. Ateenalaiset viettävät usein viikonloppua Nafpliossa ja täyttävät usein hotellitkin. Tirynsin vastaanottovirkailija soitti kuitenkin puolestani läheiseen Hotelli Epidavrokseen ja kysyi huonetta.

Vanha Korintti
Vanha Korintti

 Siellä oli huone vapaana, joten menin katsomaan sitä.
 

Se oli kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella, kolmannessa kerroksessa ja siinä oli suuri kaksoisvuode. 12 000 dr yö, ei todellakaan liian kallis, niinpä otin huoneen.

 
 

Lattia kyllä narahteli, mutta se ei minua häirinnyt. Mitä muuta nyt voisi odottaa huoneelta, jossa kaikki oli puuta lattiasta kattoon, kalusteineen...

Nafplionin vanha kaupunki
Nafplionin vanha kaupunki

Hotellini sijaitsi Nafplionin vanhassa kaupungin osassa,  kapealla kujalla lähellä satamaa ja Syntagma-aukiota

 

Mielessäni ei edes käynyt etsiä hotellia kaupungin uudesta osasta. Kaikki näkemisen arvoinen oli mielestäni juuri vanhassa kaupungissa.

Se on hyvin idyllinen vanhoine taloineen ja aukioineen.

Bourtzi Nafplionissa
Bourtzi Nafplionissa

Iltakävelylle l. voltalle lähdin ensin sataman suuntaan. Kävelin toiseen päähän satamaa majakalle ja istahdin hetkeksi. Rakastan merta ja läheinen Bourtzin saari kiinnosti minua kovasti.
 

 

Tämän pienen pienen saaren merkitys kaupungin historiassa on ollut hyvin merkittävä erityisesti sen puolustuksessa ulkopuolisia vastaan. Saaren linnake on toiminut muinoin myös vankilana. Nyt se on eräänlainen museo, jonne pääsee vierailemaan pienellä veneellä.

Muusikot
Muusikot

 Siinä kun istuin kaikessa rauhassa ihaillen maisemaa, ajatuksissani, en edes huomannut tätä nuorta miestä joka istui seuraani. Hän keskusteli kohteliaasti, mutta muutaman minuutin jutustelun jälkeen, hänen todelliset aikeensa kävivät selväksi ja vaikka olisin kovasti tahtonut jäädä maiseman takia, katsoin parhaaksi lähteä kävelemään pois. Nuori mies oli tyypillinen "Kamaki", joka kohteliaalla käytöksellään liehittelee naisturisteja lähemmän tuttavuuden toivossa.
 

Jatkoin iltakävelyäni Staikopolouta pitkin Syntagma-aukiolle. Aukiolla ei voi olla huomaamatta sen marmori-kiveystä. Mieleeni tuli aivan kylpyhuoneen lattia, niin kiiltäväksi ja liukkaaksi oli marmori kulunut. Vanhan kaupungin kujat ovat aivan ihastuttavia ja niiden varret ovat täynnään tavernoita ja kahviloita, kauppoja ja ihmisiä. Vaikka kujia on paljon ristiin rastiin, et voi eksyä. Kaikki mitä tarvitset, on täällä lyhyen kävelymatkan päässä.

 




Tolon ranta
Tolon ranta

 Ravintoloita on paljon tällä pienellä alueella ja minulla olikin hieman vaikeuksia jo valita yhtä. Ajattelin kuitenkin kokeilla yhtä melkein hotellini vieressä, Paleo Archontikoa, Vanhaa Huvilaa. Siellä oli jopa kaksi soittajaa soittamassa kreikkalaista musiikkia. Myöhemmin yöllä, joskus yhden aikaan, kuulin vieläkin huoneeseeni musiikin ja ihmisten tanssivan. Yhtenä niistä kolmesta yöstä jotka viivyin Nafpliossa ja Hotelli Epidavroksessa, kuulin ihmisten ei vain tanssivan vaan myös särkevän lautasia kreikkalaiseen tyyliin, tietysti. Muita hyviä ravintoloita löysin Staikopoloulta "Old Tavern'in", "Ellas" Syntagma-aukiolta ja "Kakanapakiksen" sivukujalta, jonka nimeä en muista...

Tolon ranta
Tolon ranta

 Lauantaina päätin lähteä bussilla Toloon rannalle. Tolo on pieni rantakylä noin 11 km Nafpliosta. Bussilla sinne pääsee 15 minuutissa. Bussit läheisiin kyliin ja lomakyliin lähtevät bussiasemalta, mutta ei aina välttämättä aivan sen edestä, vaan myös sivukaduilta bussiaseman läheltä. Kysele ihmisiltä ja katsele ympärille... Liput voi ostaa kuljettajalta. Toloon lippu maksoi 280 dr suuntaansa. Tolon lomakohde sijaitsee pitkällä kapealla rannalla. Kun saavut Toloon, huomaat että ranta on laaja ja täynnään ihmisiä. Mutta jos jatkat matkaa hieman eteenpäin, ranta kapenee huomattavasti mutta niin myös ihmisten määrä vähenee. Täältä saatat löytää kaistaleen rantaa aivan vain itsellesi. Ranta saattaa olla niin kapea että aallot yltää varpaisiisi. Hotellit ovat paikoin rakennettu aivan veden rajaan. Jos vielä jatkat matkaa eteenpäin tulet huvivenesatamaan ja Tolon vanhaan kaupunkiin. Tolo ei ole kovin kreikkalainen kohde kesän sesonkiaikaan, mutta pienuudessaan hyvin viehättävä. Julkiset kulkuvälineet l. bussit kulkevat usein ja ei ole ongelma vierailla aina välillä Nafpliossa tai muissa alueen kylissä.

Palamidi Nafplionissa
Palamidi Nafplionissa

 Seuraavana päivänä olin suunnitellut "valloittaa" Nafplionin Palamidin. Sanotaan, että huipulle johtaa tuhat porrasta, enkä niitä katsoessani epäillyt hetkeäkään. Portaat ovat yleensä ottaen kunnossa, mutta paikotellen hyvinkin liukkaita. Ylös kiipeäminen kestää noin 20 minuuttia, mutta kiipeä rauhassa, sillä maisemat jo matkalla ovat upeat. Mielestäni kannattaa pysähdellä ihailemaan maisemia matkalla ylöspäin, sillä alaspäin tullessasi saatat ajatuksissasi maisemista ihastuneena sotkeutua jalkoihisi ja loukata itsesi. Ylhäällä Palamidilla on arkeologisia kaivauksia, mutta juuri sinä aamuna kun minä sinne kiipesin, paikka oli lakon vuoksi kiinni. Aamun rehkimisen jälkeen otin ensimmäisen bussin Karathonan rannalle, viettäisin lopun päivää rentoutuen siellä. Karathona on vain 5 km Nafplionista. Bussilla pääsee 260 drlla suuntaansa, mutta sinne voit myös kävellä. Polku lähtee Nafplionin pienemmän linnakkeen takaa ja menee pitkin rantaa. Kävellen rannalle menee noin tunti. Karathona on hyvin suosittu ja ranta on täynnä ihmisiä iltapäivän tunteina, mutta vedet ovat kirkkaat ja ranta matala ja sopiva myös lapsille. Palvelut rannalla ovat hyvät.

Maali Kreikalle
Maali Kreikalle

 Nafpliossa ollessani siellä oli myös kansainvälinen vesipallo turnaus. En ollut aikaisemmin nähnyt vesipalloa pelattavan, mutta mikä etten seuraisi sitä yhtenä iltana. Joukkueita oli Australiasta, Kreikasta, Jugoslaviasta ja USAsta. Avausseremoniat olivat juhlalliset ja kunniavieraita oli aivan Olympiatasolta alkaen. Onhan Kreikka isäntänä vuoden 2004 Olympialaisissa ja vesipallo yksi uusista lajeista kisoissa. Peli oli hyvin mielenkiintoista vaikken säännöistä paljoa tiennytkään. Peliä oli helppo seurata myös aloittelijan. Välillä pelaaminen näytti hyvin kiihkeältä, vesi loiskui ja pallo lensi. Säännöistä en tiennyt, mutta aika hyvin niistä kuitenkin pelin aikana pääsin jyvälle. Näin Kreikka vastaan USA -pelin, jonka Kreikka voitti mennen tullen, 17-6.

 Olikin jo maanantai aamu ja minun aika jatkaa matkaa. Olin viipynyt Nafpliossa 3 päivää ja nyt oli haikeaa pakata taas laukkuja ja jättää hyvästit tälle ihastuttavalle kaupungille. Suunnitelmani oli ottaa bussi Kostaan ja sieltä laiva pienelle Spetseksen saarelle, yhdestä Argosaronikoksen saarista.

Peloponnesoksen kartta
Peloponnesoksen kartta

 Bussini lähti klo 10.15 ja olin kuvitellut bussin menevän kutakuinkin suoraan Kostaan, mutta olin aivan väärässä. Karttani mukaan Kostaan olisi ollut suorempikin tie, mutta nyt lähdimme ensin aivan päinvastaiseen suuntaan! Tästähän tulisi mielenkiintoinen matka, huviretki pitkin Kreikan maaseutua! Ajoimme ensin Ligourioon ja sieltä Paleo Epidavrokseen. Minulla ei ollut enää aavistustakaan missä bussi kävisi vielä ennen kuin se saapuisi Kostaan... Paleo Epidavroksessa on suuri ikivanha amfiteatteri ja kesäisin siellä on suosittu festivaali. Bussin ikkunoista näin vain osan tätä valtavaa muinaista nähtävyyttä, mutta vaikuttavalta se näytti, vaikka vain parkkipaikoilla kävimmekin. Matka jatkui Kranidiin, jossa piti vaihtaa bussia. Kukaan ei ollut bussilippua ostaessani maininnut tästä, mutta mikäs siinä. Ostamani lippu oli tarkemman tarkastelun jälkeen todellakin vain lippu Kranidiin, josta olisi yhteys edelleen Kostaan. Lippu Kranidiin maksoi 1650 dr ja lippu Kostaan 260 dr. Ei siinä mitään, että jouduin vaihtamaan bussia ja ostamaan vielä yhden lipun, mutta kukaan ei vain ollut siitä maininnut Nafplionin bussiasemalla... yllätyksistä minä en pitänyt... Bussin vaihdon jälkeen jatkoimme Porto Helin jälkeen Kostaan ja siellä siirryin laivaan joka melkein heti lähtikin Spetsekselle. Parikymmentä minuuttia myöhemmin saavuimme sitten Spetsekselle. Matkan hinta ei ollut todellakaan kallis, laivalippu maksoi vain 180 dr!

Spetseksen merenrantaa
Spetseksen merenrantaa

 Laivasta noustuani minulla ei ollut aavistustakaan mihin suuntaan tulisi lähteä. Minulla ei ollut vielä edes karttaa, vain muutama hotellin nimi josta voisin kysyä huonetta. Lähdin kuitenkin vasemmalle, joka osoittautuikin sitten oikeaksi suunnaksi. Onnekas arvaus... Oli myöhäinen iltapäivä ja kaupat näyttivät olevan kiinni. Eräästä kahvilasta kyselin sitten suuntaa Villa Kristinaan, ensimmäinen listallani mahdollisista hotelleista. Löysin helposti Villa Kristinan, jota myös Lonely Planet suositteli oppaassaan. Valitettavasti tilaa ei ollut, mutta omistajalla oli vieressä toinenkin hotelli, Studio Amores. Paikka näytti hyvältä ja huonekin oli tarjolla. Huone olikin mukava, kahden hengen huone, jääkaappi, oma kylpyhuone. Hinta oli kohtuullinen, 10 000 dr yö. Minä jäin. Huoneessa ei ollut parveketta, mutta iso ikkuna avautui sivukadulle ja alue näytti rauhalliselta. Parvekkeen sijaan oli kuitenkin iso terassi, joka olisi kaikille yhteinen. Kun ilta viimein koitti, huomasin sivukadun olevan aika vilkkaasti liikennöity... Hotellille johtaa ylämäki ja pienimoottoriset mopot kaasuttivatkin kovaäänisesti  juuri ikkunani kohdilla ylös päästäkseen. Ikkuna kiinni meteliä ei juuri huomannutkaan...

Spetseksen kaupungin ranta
Spetseksen kaupungin ranta

Saapuessani tapasin myös omistajan vaimon ja kirjautuessani sisään hän kutsui minut käymään ja juttelemaan jos tarvitsisin apua. Halusinkin kysellä häneltä paikallisena vinkkejä mitä saarella, ja itse kaupungissa kannattaisi nähdä ja tehdä. En tiedä oliko hän myös kotoisin saarelta mutta tieto jonka häneltä sain oli ensisijaisen tärkeää minulle. Mikään opaskirja koskaan ei pystyisi kertomaan niin paljon kuin hän. Meillä oli oikein mukava juttutuokio heidän terassillaan. Muistiinpanojeni kanssa lähdin sitten tutkimaan kaupunkia itsekseni. Huomasin että turisteja oli hyvin vähän ja sekös minua ilahdutti. Juuri tätä olin etsimässä ja vielä tieto siitä ettei saarella olisi lainkaan autoja, helpotti minua. Vastaani kapeilla kaduilla tuli ihastuttavia hevoskärryjä kyydittäen ihmisiä paikasta toiseen.

Spetseksen vanha satama
Spetseksen vanha satama

Spetseksellä on useita hienoja rantoja ja jopa kaupungin keskustassa on yksi, pieni Agia Mamas.  Isommat rannat ovat ympäri saarta. Voit mennä bussilla Agia Anargyrille tai Ligoneriin, tai laivalla Agia Paraskeviin tai joillekin niistä tusinasta muita toinen toistaan hienommalle rannalle. Ensimmäisenä päivänä lähdin bussilla Agia Anargyriin. Busseja on ainakin 4 päivittäin viemään rannalle ja 3 takaisin keskustaan. Bussit lähtevät aivan Agia Mamas rannan edestä tunnin välein. Matka maksaa 450 dr suuntaansa ja kestää noin 40 minuuttia. Toisena päivänä lähdin laivalla Agia Paraskeviin. Rannalle menee useita laivoja satamasta puolen tunnin välein ja matka kestää noin tunnin. Matka maksaa noin 2000 dr ja laiva kiertää koko saaren, joten koko saari tulee näin tutuksi. Täydellinen tapa tutustua saareen. Sekä Ag. Anargyri ja Ag. Paraskevi ovat mukulakivirantoja ja niillä on kaikki mahdolliset palvelut. Molemmat rannat ovat hyviä, mutta enemmän miellyin Agia Paraskeviin sen rauhallisuuden ja eristyneisyyden vuoksi. Rauhallinen ei ole tämäkään ranta, sillä sinne tulee ihmisiä laiva lasteittain. Ag. Anargyri on rannoista rauhallisempi mutta rannalla on paikoin hankalaa mennä veteen. Snorklaajalle Ag. Paraskevi on mielenkiintoisempi.

Spetseksen iltaa
Spetseksen iltaa

Viettäessäni toista päivää Spetseksellä vuokrasin polkupyörän. Se oli 7-vaihteinen maastopyörä ja vuokra päiväksi vain 2000 dr. Pyörä oli helppo hallita vaikka en ole tottunutkaan pyörään ilman jalkajarruja. Spetseksellä oli suhteellisen helppoa pyöräillä, tiet olivat hyvässä kunnossa ja saari on enimmäkseen tasaista ilman suurempia korkeuseroja. Saarella ei ole autoja, vain muutama kuorma-auto välttämättömimpien tavaroiden kuljettamiseen, joten sinun ei juurikaan tarvitse välittää niistä. Koko saaren ympäri on mahdollista päästä pyörällä. Tienviitat ovat hyvät ja pyöräillessäsi voit nauttia maisemista sekä tuoksuista ja äänistä tällä vireällä ja vehreällä saarella. Pyörän vuokraaminen kannatti myös toisesta syystä. Spetseksen kaupunki on suhteellisen iso ja laajalle alalle levittäytynyt. Minulla olisi mennyt viikko tutkiessani kaupunkia, mutta pyörällä pääsin nopeasti paikasta toiseen huomattavasti nopeammin kuin mitä jos olisin kävellyt. Lähdin jopa voltalle pyörälläni. Nyt kun olin liikenteessä pyörällä ehdin saada oikein hyviä kuvia ja koska ilta-auringon suotuisa valo oli niin lyhytaikainen, sain käytettyä kaiken sen ajan hyödyksi. Auringonlaskut ovat kauniita joka puolella Kreikkaa, mutta jotenkin erityisesti ainakin Spetseksellä.

Ligourion ranta
Ligourion ranta

Onnekseni minulla oli pyörä myöskin kun lähdin rannalle Ligoneriin. Ranta on noin 6 tai 7 km keskustasta ja ajoin sinne vajaassa puolessa tunnissa. Erittäin kaunis paikka ja koko päivän aikana siellä kävi vain noin kymmenisen ihmistä. Siellä todella pystyi nauttimaan olostaan. Ligonerin rannalle kulkee myös bussi, joka lähtee Hotelli Poseidonin edestä. Nämä kaksi bussireittiä, Agia Mamas rannan edestä Agia Anargyriin ja hotelli Poseidonin edestä Zokeriaan, ovat ainoat saarella. Autojen puuttumisen vuoksi saarella on paljon moottoripyöriä ja mopoja. Harmi vain, että meteli on huomattavasti kovempi, kuten harmikseni sain huoneessani todeta... Takseja ei ole, mutta jotkut saaren isoista hotelleista noutavat asiakkaansa satamasta Pireuksesta saapuvilta lautoilta pienillä pakettiautoilla. Kaikki Spetseksellä löytyy kävelymatkan päästä, mutta jos et halua kävellä, kokeile hevoskärryjä, tai vuokraa polkupyörä.

Poseidon Hotelli
Poseidon Hotelli

Yleensä en ole erityisen innostunut historiallisista nähtävyyksistä ja museoista, mutta täällä Spetseksellä tein siinäkin poikkeuksen. Vierailin kreikkalaisen sankarittaren Laskarina Bouboulinan, ensimmäisen nais-amiraalin ja yhden merkittävimmistä Kreikan itsenäisyyssodan hahmoista, kotimuseossa. Lisää informaatiota saat seuraavasta web-osoitteesta: www.bouboulinamuseum-spetses.gr tai käymällä Spetses-sivuillani ja klikkaamalla linkkiä. Täytyy myöntää, että olin hyvin vaikuttunut hänen elämästään. Museossa sain yksityiskierroksen, sillä olin ainoa ei-kreikkalainen vierailija tuona iltana. Opastus oli todella hyvä ja asiantunteva, ja yleensäkin suosittelen tätä museota. Spetseksen asukkaat ovat tehneet valtavan hienon työn Bouboulinan kodin kunnostamisessa.

hevoskärryt Spetseksellä
hevoskärryt Spetseksellä

 Ravintoloita kaupungissa on paljon ja erilaisia. Oli vaikeaa valita suuresta määrästä. Enimmäkseen pidin niistä joissa kävin. Stelios ja O Roussos tarjoilivat tyypillistä kreikkalaista ruokaa ja Quarterissa oli enemmän kansainvälinen keittiö. Huolimatta upeista puitteista ja sijainnista, kattoravintola Lyrakia oli pettymys. Ja jos ravintoloita on paljon, niin on myös kahviloita ja baareja.
 
 
 

Yöelämään tutustuminen ei ollut minulle mieleen, joten en henkilökohtaisesti osaa sanoa discoista ja yökerhoista, mutta viihtyisiä baareja oli useita, joissa voi hyvin nauttia drinkin tai kaksi jos jano yllättää kesken iltakävelyn.

Hydra
Hydra

Perjantai aamuna lähdin liikkeelle laivalla, "Lentävällä Delfiinillä" kuten näitä katamaraaneja kutsutaan. Kohteenani oli Poros. Laiva kulkee erään toisen Argosaronikoslahden saarista, Hydran, kautta. Lippu Porokselle maksoi 2500 dr, joka oli mielestäni kallis, mutta kyydin nopeuteen, 70 minuuttia, nähden ihan kohtuullinen. Laivamatkustaminen ei ole vahvimpia puoliani, joten merisairauden mahdollisuus on aina suuri. Miksi siis pitkittäisin kärsimystäni valitsemalla usean tunnin lauttamatkan...? Katamariineistakin minulla on myös huonoja kokemuksia, mutta tuona aamuna meri oli rauhallinen ilman suurempaa kuohuntaa, joten matkani meni hyvin. Nopea katsaus matkan aikana Hydran kaupunkiin kun pysähdyimme ottamaan lisää matkustajia. Hienolta näytti sielläkin. Saatanpa vaikka käydä sielläkin joku päivä. Nyt tällä kertaa matkani kuitenkin jatkui Porokselle.

Poroksen kaupunki
Poroksen kaupunki

Laiva alkoi Hydran jälkeen olla aivan täynnä. Olihan matkailun huippusesonki ja viikonloppu aluillaan. Jos kärsit ahtaanpaikankammosta, en suosittele sinulle näitä laivoja. Laivan käytävät ovat kovin ahtaat ja istuimet ovat aivan vieri vieressä lähes seinästä seinään, katto on matalalla ja kaikin puolin tila on ahdas. Muutama paikka kuitenkin löytyy, missä voi vähän haukata raitista meri-ilmaa. Vessat laivassa ovat yleensä siivottomat, joten jos haluat virkistäytyä, ota matkaan Savetteja, ne ainakin pelastivat minun merimatkani.
 

Lähestyessämme Porosta, aloin miettiä mistä löytäisin majoituksen seuraaviksi pariksi päiväksi. Olin tehnyt joitakin tiedusteluja Spetsekseltä käsin, mutten ollut löytänyt mitään. Viikonloppuisin ateenalaiset tulevat näille lähisaarille viettämään aikaa puhtaassa ja raikkaassa ilmastossa, kaukana kaupungista ja sen melusta ja saasteista. Ateenan Nevós, savusumu on erityisen paha kuumina kesäkuukausina ja Argosaronikoksen saaret ovat sopivan lähellä viikonlopun lomailuun.

Poroksen kaupunki
Poroksen kaupunki

Olin varautunut pitkään etsintään kun saavuimme Poroksen satamaan. Satamassa kuitenkin tapasin onnekseni miehen joka tarjosi huoneita hotellistaan. Tapa on yleinen ympäri Kreikkaa. Miehen nimi oli Stasios ja hänellä oli hotelli ja tyhjiä huoneita useampikin. Ajattelin käydä katsomassa ennen kuin aloittaisin etsinnän itse. Hyppäsimme hänen autoonsa ja lähdimme hotellille. Islands Inn, sijaitsi suuremmalla Poroksen kahdesta saaresta. Ei siis pääsaarella, muttei kovin kaukanakaan keskustasta, kävelymatkan päässä joka tapauksessa, noin 1,5-2 km päässä satamasta. Hotelli oli upouusi, mutta ympäröivä piha oli vielä kunnostuksen alla. Huoneet olivat kauniit ja hyvällä maulla sisustetut. Olin jo matkallani nähnyt monenlaisia huoneita ja tämä oli ehdottomasti viehättävin, kaikkine yksityiskohtineen katossa ja seinillä, kaikista.Yksi vika kuitenkin oli, kylpyhuone ei ollut huoneessa vaan käytävällä. Huoneita oli kaikkiaan kuusi ja niiden asukkaat jakoivat kaksi kylpyhuonetta.

Pieni juttu sinänsä ja kerran saatoin tinkiä omasta mukavuudestani kahden yön ajaksi. Pyyhkeet jouduin erikseen pyytämään, muttei niistä kuitenkaan veloitettu erikseen.

 

Poroksen kaupunki
Poroksen kaupunki

 Nyt kun sitten olin asettunut, oli ensimmäinen tehtäväni löytää pesula. Rinkkani oli täynnä likaisia vaatteita ja minun oli aika hieman pyykätä. Pesula löytyi nopeasti OTEn vierestä pieneltä sivukujalta. Jätin pyykit sinne ja ne luvattiin minulle valmiiksi muutaman tunnin kuluttua. Lähdin tutustumaan kaupunkiin ja vastapäiseen Galataksen kylään mantereen puolelle. Vesitaksit liikennöivät vähänväliä tätä kapeaa salmea Poroksen ja mantereen väliä, matka kestää muutaman minuutin ja maksoi hieman alle 200 dr. Galataksessa käydessäni tarkistin jo valmiiksi bussiaikataulut takaisin Nafplioniin.
 

Harmikseni Poroksen maamerkki, kellotorni Roloi, oli kunnostettavana. Näköala alas satamaan ja vuorille kaukana mantereelle oli kuitenkin upea. Aika meni kuin siivillä kierrellessäni kapeita kujia ympäri kaupunkia. Poros on pieni mutta hyvin eloisa. Siellä on useita kahviloita, baareja ja ravintoloita, jotka illan tullen täyttyvät alta aikayksikön. Ensimmäisenä iltanani kiipesin hieman ylemmäs kaupungin kujia ja illastin ravintolassa nimeltä Garden. Minulle ojennettiin neilikka jo ovella ja pöydän sain kattoterassilta. Toisena iltana paikallisten suosittelemana söin Karavoloksessa, kujalla elokuvateatterin takana. Ravintola oli kerrassaan ihastuttava, perheen hoitama, äiti ja isä keittiössä, lapset tarjoilemassa, erittäin suosittu paikallisten keskuudessa.

Poroksen kaupunki
Poroksen kaupunki

Palatessani jo hotellille päätin vielä pysähtyä baarissa nimeltä Passagio, juhliakseni nimipäivääni drinkillä ja valtavalla jäätelöannoksella. Kreikassa nimipäivät ovat enemmän juhlittuja kuin syntymäpäivät, joten niin juhlin minäkin. Syntymäpäivääkin olin kyllä jo juhlinut Zakynthoksella pari kolme viikkoa aikaisemmin. Kuullessaan nimipäivästäni tarjoilijakin halusi juhlia päivääni ja tarjosi minulle Golden Tequilaa. Ja kohta toisenkin. Illan kuluessa ystävystyin tarjoilijan kanssa ja hän kutsuikin minut viettämään iltaa vielä hänen ja hänen ystäviensä kanssa. Otin kutsun innolla vastaan, halusinhan nähdä kreikkalaista elämää myös illanvieton kantilta. Tämä oli tilaisuuteni...
 

Vietimme oikein hauskan illan ensin kaupungin kreikkalaisella klubilla ja sitten yökerhossa nimeltä Sirocco. Paljon kreikkalaista musiikkia, viskiä, ruusuja ja laulua. Meillä oli niin hauskaa ja vasta aamuyön tunneilla palasin viimein hotelliini. Olen aina luullut että me suomalaiset olemme kovia juomaan ja juhlimaan, mutta niin ovat kreikkalaisetkin. Ja tällä kertaa erävoitto menee Kreikkaan.

 Seuraavana aamuna olikin sitten päivä Pelastusarmeijalle. Ehkä viskin takia päivä ei ollut yksi parhaimmistani, mutta siitä huolimatta suuntasin iltapäiväksi rannalle. Kävelin muutaman kilometrin Megalo Neorioon. Kaikki Poroksen saaret ovat isommalla saarella ja parhaatkin aivan lähellä keskustaa. Rannat ovat kapeita ja vesi matalaa. Niillä on kaikki mahdolliset palvelut ja kaikenlaisia vesiurheilulajeja. Saaren ympäri on paljon rantoja, mm. Askeli. Vierailuni Porokselle oli kuitenkin sen verran lyhyt, etten sinne ehtinyt. Rannoille pääsee helposti joko kävellen tai taksiveneellä satamasta.
 

Toisena yönäni Poroksella sattui massiivinen sähkökatko. Kaikki valot Poroksella ja mantereella Galatasissa olivat pimeänä. Kreikan yöt jo sinänsä ovat sysimustia verrattuna Suomeen, joten oli ylivoimaisen vaikeaa yrittää selviytyä aivan ilman valoja. Olin saksalaisen pariskunnan kanssa Sirocco-clubilla, ja matka kotiin oli hyvin, hyvin jännittävä, vaan ei hauska.

Lentävä Delfiini
Lentävä Delfiini

 Sunnuntai iltapäivällä oli aika jättää hyvästit Porokselle ja jatkaa matkaa. Matkani oli jo loppusuoralla ja ajatus kotiinlähdöstä sai minut surulliseksi. Minulla olisi vielä muutama päivä ennen paluuta Suomeen, mutta ensin minun olisi palattava Zakynthokselle. Lähdin bussilla Galataksesta Nafplioniin, jossa viivyin vielä yhden yön ennen Zakynthosta. Bussilippuni maksoi 1750 dr ja reitti kulki jo ennestään tuttujen maisemien, Paleo Epidavroksen ja Ligourion halki Nafplioon. Saavuin perille vasta illalla seitsemän jälkeen ja olin kiitollinen siitä, että olin sieltä ensi kerran lähtiessäni ollut sen verran kaukaa viisas että olin varannut majoituksen jo etukäteen. Huoneeni oli Hotelli Byronissa ja lähes luxusta verrattuna siihen mihin olin jo tottunut. Varustukseen kuului jääkaappi, mini-baari ja satelliitti-TV. Ehkä hieman liiankin hieno yhdeksi yöksi, mutta mielestäni olin sen ansainnut. 15 000 dr yöltä oli kallis, mutta oli huone sen arvoinenkin.

Muusikot
Muusikot

Iltasella kävelyllä vanhassa kaupungissa tuntui oudon haikealta, kaupunki tuntui niin kovin tutulta. Aivan kuin kotona olisi ollut. Söin illallista Kakanapakis-ravintolassa ja pistäydyin myös Old Mansionissa kuuntelemassa muusikoita, jotka edelleen siellä soittivat. Ilta toisensa jälkeen aivan kuten viime kerralla käydessäni... Lienenkö muualla käynytkään?

 


 

Palasin hotellilleni jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä, sillä aamulla olisi jaksettava herätä hyvin aikaisin. Puhelimeni herättikin jo neljältä. Bussini Korinttiin lähtisi klo 5.10.

Hotelli Byron
Hotelli Byron

 Ostaessani lippua Korinttiin tiedustelin myös aikatauluja Korintista Patraan. Mutta eihän heillä sellaisia ollut... Toivoin, että näin aamuisin niitä vielä menisi useita, mutta en tiennyt varmaksi. Täytyi vain toivoa parasta ja pelätä pahinta. Saavuin Kanavalle noin varttia vaille seitsemän ja nyt en voinut muuta kuin odottaa. Olin jäänyt aamupalatta, mutta en uskaltanut lähteä läheiseen kahvilaankaan, jos bussi tulisi juuri sillä aikaa. En kuitenkaan tarvinnut odottaa kauaa kun bussi Patraan jo saapui. Lippu pikavuoron bussilla oli hävyttömän kallis! 2650 dr! Parin tunnin kuluttua saavuimme Patraan. Luulin myöhästyneeni jo klo 8.30 bussista Zakynthokselle, joten juoksin bussiasemalta toiselle vain todetakseni, kuinka onnekkaasti, että bussikin oli myöhässä. Ehdin juuri ja juuri ostaa lipun, kun bussi sitten saapui.
 

Bussin saapuessa Killiiniin alkoi myös viimeinen osuus matkastani. Jäljellä oli enää lauttamatka ja olisin takaisin Zakynthoksella. Vasta kaksi viikkoa sitten olin lähtenyt täältä ja tuntui kuin siitä olisi kuukausi. Mutta silti, aika oli mennyt aivan liian nopeasti. Aamu oli ollut suorastaan hektinen, joten nyt laivan kannella istuessani minulla oli aikaa ajatella matkaa takaisinpäin. Viettäisi Zakynthoksella seuraavat kaksi päivää rentoutuen ja valmistautuen matkaan takaisin Suomeen. Olin varannut hotellin keskustasta ja sieltä käsin tein vielä viimeiset retket lähistön rannoille ja Kalamakiin.

 Matkani oli todella onnistunut kaikin puolin. Olin nähnyt ja kokenut valtavan paljon tuona aikana. Olin hiukan epäillyt josko minusta olisi tällaiselle matkalle, mutta nyt tuntui hyvältä ja olin niin onnellinen. Onnellinen, että olin matkani tehnyt ja onnellinen, koska kaikki oli mennyt niin hyvin, aivan kuten olin suunnitellutkin. Tämä sai itsetuntoni kohoamaan ja oloni hyväksi. Olin onnellinen, ylpeä itsestäni ja niin, myös hieman helpottunut.
 

Nyt suunnittelen kesää 2002. Suunnittelen kierteleväni Pohjois-Kreikassa Epiruksessa sekä Joonian meren saarilla, sekä Länsi-Kreetalla. Odotukseni ovat korkealla myös tämän matkan suhteen ja suunnitelmat alkavat olla valmiit ja ne näyttää hyvältä. Tällä kertaa viivyn kuukauden ja jo nyt tiedän ettei siinä ole tarpeeksi...


Etusivu
Etusivu

Klikkaa kuvaa palataksesi alkuun.