Make your own free website on Tripod.com
Kos
Paluu Kosille...

Etusivu

Paluu Kosille...
Vieraskirja
Navigaattori

 

Ensimmäisen kerran kävin Kosilla parhaan kaverini kanssa vuonna 1990. Kaksi tyttöä, juuri kahdeksantoista vuotta täyttäneinä, ja ensimmäistä kertaa matkalla ulkomailla ilman vanhempia.

Ajatus tulevasta kahden viikon lomasta Kosilla, todellisella bailusaarella, oli uskomattoman jännittynyt. Tuohon aikaan Kos oli huomattavasti tämän päivän Kosia rauhallisempi, mutta jo maineensa ansainnut. Lomastamme tuli juuri sellainen kuin olimme odottaneetkin, paljon oleskelua auringossa rannalla päivisin, ja juhlintaa aamun tunneille öisin. Loma ei ollut täydellisen rentouttava, öisin tuli nukuttua vain muutama hassu tunti, mutta enemmänkin vapautumisen ja itsenäistymisen alku. Ilahduttavaa oli, että saari oli täynnään nuoria aikuisia, joilla oli samankaltaisia suunnitelmia.

Ei ollut vaikeaa palata Kosille taas vuonna 1999. Melkein vuosikymmen oli vierähtänyt edellisestä käynnistäni, mutta ensisilmäyksellä kaupunki ei tuntunut muuttuneen mitenkään sitten viime käynnin. Kaupunki tuntui tutulta ja yllättävän kotoisalta. Olin tullut Kosille tapaamaan poikaystävääni, joka suoritti juuri asepalvelustaan Kosilla. Olin varannut ainoastaan lennot ja tarkoitukseni oli asua hänen asunnossaan. Noiden kolmen viikon aikana tutustuin Kosin kaupunkiin todella hyvin. Asuin aivan keskellä kaupunkia ja minulla oli "paikallinen" oppaana. Pyöräillen tutustuin kaupunkiin ja kun ystäväni pääsi päivän palveluksesta iltapäivällä, lähdimme usein hänen moottoripyörällään tutustumaan muuhun osaan saarta. Saari tuli tutuksi päästä päähän, ja melkein kaikki siltä väliltä. Kosin kaupungin lisäksi täydellisiä lomanviettopaikkoja ovat mm. Kardamena, Mastichari ja Tingaki.

Kosin saari ei ollut ainoa tutustumisen arvoinen kohde. Teimme retkiä myös Rhodokselle ja Symille, sekä Kalymnokselle. Voit lukea näistä retkistä lisää klikkaamalla listalta, joka on sivun vasemmassa reunassa tai käyttämällä Navigaattoria. Valitettavasti tutuksi tuli myös Kosin kaupungin keskussairaala. Rakastan sukellella rannalla, etenkin Kreikan rannat ovat siihen ihanteellisia, ja niinpä yhtenä päivänä sukeltelin liian syvällä ja kävi pieni vahinko korvieni kanssa. Ei mitään vakavaa, mutta siitä hyvästä jouduin käymään seuraavat kaksi viikkoa parin päivän välein "oto-rhino-larigo-logosin" ts. korva-nenä-kurkku-lääkärin luona... Se melkein pilasi lomani!

Toisaalta lomani onnistui täydellisesti. Luulen, että juuri tuolloin menetin sydämeni täysin Kreikalle, ja aloin nähdä unelmissani itseni asumassa siellä jonakin päivänä. Olin rakkaan ystäväni kanssa ja meillä meni todella hyvin. Tutuistuin lomani aikana myös mm. Dimitrikseen, Arin armeijakaveriin ja hänen tyttöystäväänsä Fotiniin. Vietimme paljon aikaa yhdessä käyden illalla ulkona ja rannalla. Oli hauskaa kulkea heidän kanssaan, sillä näin pääsin paikkoihin, joihin en yksin olisi tiennyt edes mennä. Muistan erityisesti tämän yhden paikan; en muista nimeä varmaksi, mutta jos en ole ihan väärässä, se oli Milos. Lambin pääkadulta kääntyi sivukatu oikealle ja sen kadun päässä oli tämä viehättävä kreikkalainen ulkoilmaravintola aivan rannalla. Kreikkalainen musiikki, ja ainoastaan kreikkalainen, soi myöhälle yöhön. Ystävieni kautta näin myös kreikkalaisesta elämäntavasta. Vuonna 2001 minulla oli jälleen tilaisuus tavata ystäväni Fotini ja Dimitris Patrassa, kun olin kiertämässä Peloponnesosta. Se taas on aivan uusi tarina ja voit lukea siitä klikkaamalla "Matkalla vuonna 2001"-linkkiä tai käyttämällä Navigaattoria. 

Heidi