Make your own free website on Tripod.com
Heidin Reppumatkaajan päiväkirja.
Matka Hora Sfakiaan.
Vieraskirja.

Home

Makean veden ranta lähellä Sfakiaa.
Makean veden ranta lähellä Sfakiaa.

Neljän Plakiaksessa vietetyn päivän jälkeen oli aika jatkaa eteenpäin. Plakias tuntui niin täydelliseltä paikalta että tuntui haikealta lähteä. Olisin hyvin saattanut viipyä vielä muutaman päivän, mutta toisaalta halusin pysyä suunnitelmassani. Seuraavaksi jatkan matkaa bussilla Hora Sfakiaan. Bussi lähti tasan yhdeksältä ja matkasimme halki vuorten ja pienten kylien, ohi Frankokastellon linnan ja saavuimme lopulta pieneen, mutta erikoisella tavalla viehättävään Hora Sfakian kylään. Laskeuduttuani bussiasemalta alas kylään huomasin ensimmäiseksi hotelli Samarian. Hotellin alakerrassa oli myös samanniminen ravintola ja tarjoilijat työssään kattamassa pöytiä. Huomatessaan minut yksi tarjoilija tuli minua hymyillen vastaan ja kysyi, tarvitsisinko huonetta. Ja tarvitsinhan minä. En ollut tehnyt erikseen hotellivarauksia muuta kuin lomani alussa Pargaan. Lähdin seuraamaan tarjoilijaa ja katsomaan millaisia huoneita tarjolla olisi. Huoneet olivat rakennuksen toisessa ja kolmannessa kerroksessa ja minulle tarjottiin huonetta aivan ravintolan yläpuolelta, tilava kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella, parveke merelle päin. Huoneen sai ilmastoinnilla 20 euron hintaan yö, ilman ilmastointia huone olisi maksanut 17. Koska olin jo tottunut Plakiaksessa ilmastoidun huoneen viileyteen, päätin ottaa sen myös nyt. Olinhan nukkunutkin niin hyvin kun huone oli vähän viileämpi. Olo oli levänneempi ja jaksoin päivän helteenkin huomattavasti paremmin.

Hora Sfakia.
Hora Sfakia.

 
Tapaamani tarjoilija oli nimeltään Spiros ja hän vaikutti hyvin mukavalta. Hän jätti minut huoneeseeni ja kutsui minut alakertaan mehulle kunhan asettuisin ja saisin tavarani purettua. Rentouttavan ja virkistävän tauon jälkeen Samaria-ravintolassa, lähdin kävelylle ja tutustumaan kylään paremmin. Paljoa katsottavaa pienessä kylässä ei juuri ollut, mutta ranta näytti houkuttelevalta ja satama oli hyvin rauhallinen ja kaunis. Hotelleja oli vain muutama, samoin kuin ravintoloita ja kauppoja. Pienessä paikassa on toki etunsa, mutta pitkään ei tekemistä riittäisi. Lopun päivää vietin rannalla ja päivälliselle menin satama-altaan vierelle ravintola Limaniin. Ilta meni joutuin maistellessa paikallisia viinejä uusien ystävieni kanssa.

Hora Sfakian ranta.
Hora Sfakian ranta.

Seuraavana aamuna jouduin pieneen tappeluun torakan kanssa ja sekös melkein pilasi koko päivän. Karmiva tapa herätä kun ensimmäinen mitä näet kun saat silmäsi auki, on torakka katossa. Etovaa!  Lyhyen mutta kiihkeän taistelun jälkeen pääsin kuin pääsinkin eroon torakasta ja pystyin viimein rauhoittumaan. Kylmät väreet vieläkin selässäni pakkasin reppuni rantapäivää varten ja lähdin aamupalalle. Taksivenettä odotellessani ostin myös lipun Paleohoraan, joka olisi seuraava kohteeni ja jonne olisin lähdössä seuraavana aamuna. Lipun hinta oli 7,92 euroa ja matka taittuisi laivalla. Lähtöaika oli 10.30, mutta epähuomiossa en kysynyt saapumisaikaa Paleohoraan. Oletin, että näiden kahden paikan ollessa niinkin lähekkäin, matka kestäisi korkeintaan muutaman tunnin. Mutta kuinka väärässä olinkaan, ja sen tulin huomaamaan harmittavasti vasta seuraavana päivänä. Nyt olin kuitenkin lähdössä taksiveneellä Sweet Water Bayn rannalle. Erikoiseksi tämän rannan tekevät pienet lähteet joita rannalle on ilmaantunut useita. Pieniä makeavetisiä lampia oli siellä täällä kivien lomassa. Osa oli todella suuria ja myös syviä. Vuohet ja ankat käyskentelivät rannalla aivan muina miehinä ja kävivät välillä sammuttamassa janoaan juoden näistä lähteistä. Minäkin nautin pienistä suihkuista uituani ensin suolaisessa meressä ja huuhtoessani sitten suolan pois iholtani. Rannalla oli leiriytyneenä myös telttailijoita, kuten myös naturisteja. Rannalla ei juurikaan ole tunkua, mutta tasaiset kohdat auringonottoon ovat vähissä, sillä ranta on isoa kiveä ja pieniä lähdelammikoita on siellä täällä. Rannalla on myös ravintola, jossa on mahdollista syödä pieniä annoksia ja ostaa virvokkeita. Taksivenekyyti on kuitenkin aika kallis, 3 euroa suuntaansa. Lähtö Hora Sfakiasta klo 10.30 ja paluu puoli kuudelta.

Hora Sfakia.
Hora Sfakia.

Viimeisenä iltanani jäin illalliselle ravintola Samariaan ja siinä aterioidessani minua pyydettiin kääntämään ravintolan ruokalistaa myös suomen kielelle. En tiedä kuinka paljon Hora Sfakiaan kesäisin eksyy suomalaisia turisteja, mutta voin vain arvailla heidän hämmästystään kun saavat eteensä ruokalistan suomen kielellä. Työskentelyni käännöksen kanssa sai osakseen jokaisen tarjoilijan huomion ja olin siitä hyvin huvittunut. Asiakkaita palvellessaan he välillä tulivat kurkkimaan pöytääni ja juttelemaan. Ruokalistan käännettyäni sain tietysti seuraavaksi opettaa eri fraaseja suomeksi; tarjoilijat halusivat osata sanoa myös Hyvää huomenta ja Hyvää iltaa, Mitä kuuluu? ja tietysti Minä rakastan sinua. Olin hyvin otettu heidän huomiostaan ja ystävällisyydestään. Tuona iltana illallinen ei maksanut minulle mitään... Minulla oli niin hauskaa etten olisi millään malttanut lähteä nukkumaan. Oli jo aamuyön puolella kun viimein pääsin ylös huoneeseeni. Seuraavana aamuna sain herätä ilman torakkaa katossa ja siitäkös olin helpottunut. Päivä tulisi olemaan minulle erityisen tärkeä; palaisin Paleohoraan viiden vuoden jälkeen ja tapaisin siellä myös hyvän ja rakkaan ystäväni.