Make your own free website on Tripod.com
Heidin Reppumatkaajan päiväkirja.
Bussilla Rethimnoniin...
Vieraskirja.

Home

Linna.
Linna.

Saavuttuani Rethymnoniin on melkein puolipäivä ja todella kuuma. Lonely Planetin kirjastani löydän kartan ja sen avulla lähden liikkeelle. Rinkkani ei voisi enää enempää painaa, niin ainakin tuntuu ja minulla on epämukavan kuuma. Huomaan melkein eksyneeni heti kun pääsen vanhan kaupungin kapeille kaduille. Katuja on aivan liian paljon ja ne ovat kapeampia, kun vertaan niitä karttaani. Olin jo laittanut kirjani takaisin reppuuni, enhän halua näyttää aivan turistilta, mutta kun hotellia, jonka jo etukäteen olen kirjastani katsonut ei ala löytyä, kaivan sen uudelleen esiin. Ei auta muu kuin alkaa tavaamaan kadunnimiä kylteistä ja kartasta, ja niin oikea kuja sitten löytyykin. Kaukana en tosin ollut loppujen lopuksi, olin vain ohittanut kujan väärältä puolelta ja sitten kiertänyt sen ympäri. Kesti kuitenkin kauan ennen kuin hotelli löytyi ja pääsen laskemaan rinkan selästäni. Olga's Pension on pieni hotelli aivan keskustassa. Koska viivyn Rethymnonissa vain pari päivää, haluan hotellin läheltä kaikkia nähtävyyksiä ja "yöelämää". Enhän halua menettää mitään. Isäntäni hotellissa on hyvin ystävällinen ja saan huoneen jossa on pieni parveke. Huone on hyvin pieni, mutta onneksi siinä sentään on oma kylpyhuone. Huone maksaa 20 euroa yöltä. Ei siis paljoakaan niin loistavasta sijainnista.

Minareetti.
Minareetti.

Olen väsynyt ja hiestä märkä, mutta mieleni tekee lähteä heti takaisin ulos kunhan saan tavarani purettua. Virkistäydyn vähän ja lähden kävelemään sataman suuntaan. Kylmä olut eräässä rannan kahvilassa virkistää vieläkin enemmän. Jatkan matkaa rantaa pitkin Fortezzan, linnoituksen ympäri ja päädyn takaisin linja-autoasemalle. Kun kerta nyt taas täällä olen, otan selvää alueen linja-autovuoroista ja pyydän paremman kartan. Nyt onkin helpompi jatkaa matkaa. Kävelen kaupunginpuistoon ja siellä näenkin jo odottamani mainokset Rethymnonin kuulusta viinifestivaalista. Olen kuullut paljon tästä festivaalista ja koska itsekin pidän kovasti viinistä, haluan ehdottomasti osallistua. Harmikseni vain festivaali alkaa vasta 20. päivä heinäkuuta... nyt on vasta 16. ja neljän päivän päästä olisin jo kaukana etelärannikolla Plakiaksessa. En millään haluaisi jäädä festivaalista paitsi. Mutta hankalaa olisi tulla bussillakaan Plakiaksesta vain iltaselti käymään taas Rethimnonissa. Täytyy miettiä asiaa uudelleen. Puistosta kävelen taas takaisin hotellilleni ja tällä kertaa kujat tuntuu jo paljon tutummilta. Ohitan hotellini taas kerran, tällä kertaa tarkoituksella, ja kävelen jälleen kerran satamaan. Nyt lähden kuitenkin oikealle ohi kahviloiden ja ravintoloiden. Niitä on vieri vieressä, kymmeniä ja taas kymmeniä peräjälkeen. Tarjoilijat saavat vereni lähes kiehumaan häirinnällään, joudun melkein juoksujalkaa jatkamaan matkaa. On myöhäinen iltapäivä ja suurin osa kaupoista on kiinni, mutta nyt kun tunnen kujat paremmin, tiedän palata uudelleen.

Portoguora.
Portoguora.

 

 

Toisena päivänäni Rethymnonissa tutustuin Fortezzaan hieman paremmin. Linnoitus on valtavan suuri mutta kovin huonossa kunnossa. EU:n avustuksella sitä yritetään entisöidä ja korjata. Ulkopuolelta katsottuna ei arvaisikaan kuinka valtavan suuri linnoitus todella on. Sisäänpääsy maksaa 2,90 euroa ja sillä pääsee tutustumaan myös erilaisiin vaihtuviin näyttelyihin joita on esillä eri rakennuksissa. Minä kävin katsomassa erään, joka liittyi Kyprokseen ja 1970-luvulla tapahtuneeseen turkkilaisten miehitykseen, sekä miehityksen aikana kadonneisiin ja kuolleisiin ihmisiin. Näkymät ylhäältä linnoituksen muureilta olivat upeat. Nähtävissä oli koko Rethymnonin kaupunki. Linnoitus itse oli lähinnä tiiliä, kiveä ja pölyä, mutta siellä oli myös mielenkiintoisia pieniä kirkkoja sekä maanalaisia vankisellejä ja luolia. Kuuma paikka ainakin oli, ja vaikka mukanani oli iso pullo vettä, se juuri ja juuri riitti. En kuitenkaan malttanut odottaa, että pääsisin oluelle takaisin kaupunkiin.

Lähde.
Lähde.

Illalla lähden kävelylle Rethimnonin uuteen kaupunkiin, sillä vanhasta kaupungista en löytänyt yhtään pankkiautomaattia ja tarvitsin jo lisää käteistä. Keskusta näyttää oikein mukavalta, mutta kovin vilkkaalta. Puistoja näyttää olevan paljon, mutta liikenne on aivan kauhea näillä kaksikaistaisilla teillä. Rakennukset ovat valtavia ja kaupat ovat kuin kauppakeskuksia. Tavallaan tämäkin on hyvin kiehtovaa, mutta minä itse pidän enemmän vanhan kaupungin rauhallisemmasta ilmapiiristä. Sen takia lähdenkin illastamaan takaisin vanhaan kaupunkiin. Aikani käveltyäni ja mitään löytämättä, kyllästyn tarjoilijoiden häirintään, heti kun vain pysähdyn vilkaisemaankaan ruokalistoja. En halua jäädä mihinkään näistä. Viimein kohdalleni sattuu Kapilio, pieni ravintola jolla on vain muutama pöytä ulkona. Oloni ei ole lainkaan vaivautunut vaikka harkitsenkin ravintolan edessä jäisinkö tähän vai jatkaisinko matkaa. Saan rauhassa päättää, ilman että tarjoilija tulee edes lähemmäksi, niinpä jään tähän. Omistaja on hyvin ystävällinen ja tilaukseni otettuaan jää kanssani juttelemaan. Hän kertoo olevansa vaimonsa kanssa kotoisin Serbiasta ja ravintolansa olevan muuta kuin aivan tyypillinen kreikkalainen ravintola. En voi olla mainitsematta, että tämä on jo toinen serbialainen ateria kahden päivän sisään. Kun kerron hänelle Hanian.