|
Hanian lentokenttä on minulle jo enemmän tai vähemmän tuttu. Olen käynyt siellä jo useammankin kerran ja vaikka viime kerrasta olikin kulunut jo viisi vuotta, ei lentokenttä ollut muuttunut miksikään. Matkatavarani sain lähestulkoon viimeisenä, ehdin jo huolestua, että ne olivat hävinneet jonnekin. Viimein rinkkani sitten tuli ja pääsin lähtemään kentältä. Koska kesti niin kauan saada matkatavarat, ei ulos päästyäni ollut enää taksia saatavilla. Itse asiassa takseja ei näkynyt enää lainkaan. Hanian kaupunkiin ei ole kentältä minkäänlaista julkista liikennettä, joten en voinut kuin odottaa ja toivoa että takseja alkaisi tulla. Noin 15 minuutin odottelun jälkeen tulikin yksi, tuoden lomansa lopettaneita turisteja kotimatkalle. Kanssani oli taksia odotellut eräs amerikkalainen mies, joten nyt kun vain yksi taksi saapui, päätimme jakaa taksin. Pyysin kuskia viemään minut hotelli Dianalle, mutta hän ei ollut kuullutkaan sellaisesta hotellista. Annoin hänelle ohjeita lukien karttaa Lonely Planetin opaskirjastani. Kyytini maksoi 13 euroa, mikä minusta oli aika kallis. Mutta oli jo myöhä ja minulla olisi sovittu tapaaminen jo tunnin päästä.
Hotelli oli loppujen lopuksi helppo löytää. Syy, miksi valitsin juuri tämän hotellin oli, koska siitä oli matkaa bussiasemalle vain noin 100 metriä ja vain lyhyt kävelymatka satamaan ja keskustaan. Paikka ei ollut kaikkein se hiljaisin, mutta se ei minua niin haitannut. Saatoin kävellä minne tahansa ja olinhan nyt keskellä kaikkea. Viestittelin kännykälläni ystäväni kanssa ja sovimme tapaamisesta klo 22 Agoralle. Kaksi vuotta oli kulunut siitä kun tapasimme viimeksi Santorinilla, enkä malttanut enää odottaa tapaavani hänet taas kerran. Vasoula ei ollut muuttunut tippaakaan, olin hyvin iloinen tapaamisestamme. Lähdimme hänen autollaan kiertelemään kaupunkia ja siinä kun hän näytti kaupunkia, vaihdoimme viimeisimmät kuulumiset. Myöhäistä iltapalaa söimme satamassa Kounkapissa, paikallisten suosimalla alueella. Siellä ei turisteihin juuri törmää! En saattanut uskoa kuinka paljon ihmisiä olikaan liikkeellä ja kuinka paljon kahviloita oli aivan vieri vieressä. Iloisen äänekäs sekamelska tosiaan... Käymme myös Rauhan ja Ystävyyden puistossa katsomassa monikansallista festivaalia. Päätämme tulla tänne seuraavana päivänä uudelleen, sillä ohjelma siltä illalta on jo melkein päättymässä. Minua kiinnostaa kovasti nähdä kuinka hollantilaiset, egyptiläiset, albanialaiset, algerialaiset, ranskalaiset, intialaiset, italialaiset, englantilaiset, palestiinalaiset, romanialaiset, serbialaiset, filippiiniläiset ja suomalaiset elävät täällä Haniassa ja yleensä Kreikassa. Syy kiinnostukseeni on yksikertaisesti oma haluni asua joku päivä Kreikassa. Festivaaliin osallistuu yli 20 maata, tanssien, soittaen musiikkia, filmiesityksin ja myös ruokatarjoiluin joka ilta viikon ajan. Tämä festivaali on muodostunut jo perinteeksi, tämän kesän festivaali oli jo neljäs järjestyksessään.
Yö on rauhallinen, vaikka näin keskustassa ollaan, mutta jo aikaisin aamulla meteli alkaa kun ihmiset tekevät lähtöä töihin. Jossain lähistöllä tuntuu olevan myös rakennustyömaa. En enää saa nukuttua seitsemän jälkeen joten nousen ylös ja lähden kaupungille kävelemään. Tarkoitukseni on tänään pestä pyykkiä, joten alan etsiä pesulaa. Pienellä alueella onkin useita, mutta kestää aikansa löytää pesula joka olisi jo auki. Löytyy kuitenkin ja jätän likapyykkini sinne ja sovin hakevani ne iltapäivällä puoli yhden aikaan. Kaksi koneellista ja kuivaus maksavat 14 euroa. Jatkan aamulenkkiäni satamaan aamupalalle ja katselemaan nähtävyyksiä. Istahdan erääseen internet kahvilaan, ja tilaan toastia ja appelsiinimehua. Samalla luen myös sähköpostini. Tähän asti olen onnistuneesti pystynyt välttämään koskemasta tietokoneeseen mutta nyt en voi mitään. Aamupalan syötyäni jatkan kävelyä Sotamuseon ohi. Siellä näen parkkipaikalla katujunan odottamassa. Olen aikaisemminkin kokeillut katujunaa Plataniaksessa ja myös Suomessa, joten päätän kokeilla myös täällä. Lippu maksaa 3 euroa ja koko rahalle todella saa vastinetta. Kierrämme koko Hanian keskustan. Ainoa asia mikä junasta puuttuu, on ihminen joka kertoisi missä mennään ja mitä nähtävyyksiä milloinkin ohitamme. Hieno tapa viettää aikaa. Seuraavaksi kävelen edestakaisin satamaa ja istahdan drinkille yhteen monista kahviloista. Saan viestin Vasoulalta ja sovimme tapaavamme hotellillani kahden aikaan. Noudan puhtaan ja kauniisti viikatun pyykkini ja palaan hotellilleni. Saatuani vaatteet vielä kuivamaan, kuulen Vasoulan tööttäävän alhaalla ja niin lähdemme taas matkaan.
|
|
| Soudan sotilashautausmaa. |
Alkuun ajoimme kukkulalle kaupungin ulkopuolelle. Vierailimme Elefterios Venizeloksen ja hänen poikansa haudoilla. E. Venizelos oli aikanaan hyvin huomattava kreikkalainen poliitikko ja on hyvin arvostettu vielä kuolemansa jälkeenkin. Hänen mukaansa on nimetty useita katuja, puistoja, jne. ympäri Kreikan. Täältä ylhäältä on upeat näkymät yli Hanian kaupungin. Kiikareilla pystyy näkemään koko kaupungin. Seuraavaksi ajoimme Agia Triadan luostarille lähelle lentokenttää. Valitettavasti luostari on kiinni päivittäin klo 14- 17. Meidän pitäisi odottaa tunti, emme jää vaan jatkammekin matkaa. Vasoula tietää kertoa luostarista että siellä munkit valmistavat myös viiniä. Paluumatkalla poikkeamme Soudan lahdelle ja toisen maailmansodan hautausmaalle. Paikka tekee minuun suuren vaikutuksen ja saa minut hyvin hiljaiseksi ja mietteliääksi. Sinne on haudattu niin monia nuoria miehiä kauaksi omasta maastaan ja kodeistaan. Enimmäkseen sotilaat ovat kotoisin Australiasta ja Uudesta Seelannista, mutta myös Englannista ja Kreikasta. Minulle tulee hieman huono olo kun vain ajattelinkin sotaa ja sitä hävitystä... Seuraavaksi Vasoula esittelee minulle kotinsa ja miten hieno koti hänellä onkaan. Myöhemmin tapaan myös Vasoulan vanhemmat ja hänen veljensä. Istumme siellä katsoen tv:tä ja jutellen. Ennen lähtöämme syömme vielä. Matkalla takaisin keskustaan poikkeamme hakemaan Vasoulan ystävän Mariannan mukaamme. Marianna yllättää minut tiedoillaan Suomesta ja suomalaisista. Hän osaa jopa muutaman sanan suomea! Minä palaan hotellille ja otan pikaisen suihkun ennen kuin jatkamme taas. Lähdemme puistoon seuraamaan festivaalia, jossa tänä iltana esittäytyvät Serbia ja Georgia, soittaen, laulaen ja tanssien. Serbia tarjoaa myös ruuan puiston ravintolassa. Katsomme shown ja siirrymme sitten ravintolaan illalliselle. Ruokana on eräänlaista juustopiirasta, täytettyä paprikaa, kaalia ja porsaan filettä, sekä makeaa hunajalla ja pähkinöillä maustettua piirasta. Pienellä lautasella kaikki samalla kertaa. 6 eurolla syömme hyvin ja ruoka on herkullista. En ennen olekaan maistanut serbialaista ruokaa. Myöhemmin illalla alkaa taas soitto ja kaikki ovat tervetulleita tanssimaan. Hotellille palaan vasta aamuyöstä. Jätän Vasoulalle ja Mariannalle hyvästit ja sovimme tapaavamme 2 viikon päästä kun palaan Haniaan vielä yhdeksi yöksi, ennen kuin jatkan taas Ateenaan.
Taas seuraavana aamuna olen hereillä ja valmiina jo klo 7, en pysty melulta nukkumaan! Ikkuna on pakko pitää auki, sillä muuten olisi liian kuuma. Olen kovin väsynyt, sillä paluu edellisiltana meni tosi myöhään. En ehtinyt nukkua montaakaan tuntia. Tänään lähtisin Rethymnoniin, mutta bussini lähtee vasta 10.30. En halua olla Rethymnonissa liian aikaisin sillä hotellivuorokausikin vaihtuu vasta klo 12. Lähden kävelylle ja ostan matkalla hieman aamupalaa. Otan vielä viimeiset valokuvat Agorasta ja satamasta, ja sitten hotellille. Maksaessani huonetta, kyselen jo etukäteen huonetta paluulleni Haniaan kahden viikon päästä. Pyydän huonetta pihan puolelta ja emäntä lupaa tehdä jotain asian hyväksi. Huoneeni Haniassa oli tähän astisista edullisin, 25 euroa yöltä. Otan kassini ja kävelen bussiasemalle seuraavaan kortteliin. Olen valmis matkalle Rethymnoniin.
|
|
| Öinen Hania, Janissarieksen moskeija. |
Hanian pieni bussiasema on vilkas paikka ja hyvin pieni. Alue on laitojaan myöten täynnä busseja, ihmisiä ja matkatavaroita. Alkuun tilanne näyttää enemmänkin kaoottiselta, mutta pikkuhiljaa kaikki näyttää selkeämmältä ja hyvin järjestyneeltä. Ostan lippuni pienestä kojusta aseman edestä, sillä vaikka terminaalissa onkin monen monta lipputoimistoa, ei sieltä voi ostaa kaikkia lippuja. Lippu Rethimnoniin on mielestäni todella halpa, vain 5, 55 euroa yhdensuuntaisesta matkasta. Seuraavaksi on etsittävä oikea bussi. Siinä bussien seassa ihmetellessäni kuulen kuulutuksia, jotka ilmoittavat bussin numeron ja kohteen. Yllätyn suuresti, sillä bussit on merkitty hyvin selvästi suurin numeroin bussin etulasiin. Näin löydän bussin todella helposti. Ei kuitenkaan haittaa, vaikka asian vielä varmistaakin kuskilta ennen lähtöä. Bussimatka kestää vajaan tunnin ja matkalla ehdin ihastella Pohjois-Kreetan rannikon maisemia.
|
