|
Saavuttuani Lefkakselle en ollut aivan varma, minne menisin seuraavaksi. Olin suunnitellut meneväni Vassilikiin, saaren toiseen päähän, mutta vilkaistuani aikatauluja bussiasemalla, tulinkin toisiin aatoksiin. Suunnittelin olla Lefkaksella vain pari päivää ja jatkaa sitten eteenpäin. Lähtöpäiväni sattui sunnuntaille, jolloin minulla olisi ennakkoon varattu lento Ateenaan. Vassilikiin menee päivittäin vain muutama vuoro, sieltä ei niin vain pääsisi sunnuntaina takaisin kaupunkiin ja edelleen lentokentälle. Niinpä päätin jäädä kaupunkiin tai kokeilla jotain pienempää kylää lähistöllä, jonne olisi paremmat bussiyhteydet. Lähdin tavaroineni kävelemään keskustaan ja matkalla etsin kylttejä vuokrattavista huoneista. Saavuttuani keskusaukiolle huomasin yllättäen tutunnäköisen univormun eräässä kahvilassa... tapasin suomalaisen oppaan nauttimassa aamuista frappéaan. Kyselin häneltä osaisiko hän suositella jotain kohdetta lähistöllä. Hänellä itsellään oli ryhmä suomalaisia turisteja Nidrissä, saaren eteläpuolella. Nidri on suurin Lefkaksen lomakohteista ja hyvin suosittu ja vilkas paikka. En kuitenkaan halunnut Nidriin, koska se on myös hyvin turistimainen paikka. Halusin jonnekin pienempään ja rauhallisempaan. Hän kertoi myös Agios Nikitaksesta, pienestä ja erityisesti kreikkalaisten suosimasta lomakohteesta pohjoisrannikolla. Kiinnostuin viimeistään silloin, kun hän mainitsi upeat rannat Ag. Nikitaksessa ja aivan sen lähellä. Se oli nopeasti päätetty, Agios Nikitakseen matkaisin siis seuraavaksi. Kävelin takaisin bussiasemalle ja hyvä että ehdin lipun ostaa, kun bussini jo lähtikin. Bussi oli aivan täpötäysi, sillä suosituimmat rannat ovat juuri tällä puolella saarta ja ihmiset tietävät sen. Matka Ag. Nikitakseen kesti noin 25 minuuttia, maisemat olivat huikaisevat myös bussin ikkunasta. Siinä missä etelärannikko on tasaista ja matalaa, on pohjoisrannikko jyrkempää ja kallioista.
Agios Nikitaksen kylä muodostuu yhdestä pääkadusta ja kaikki mahdollinen on sen tai muutaman pienemmän sivukujan varrella. Bussipysäkiltä, joka on Lefkakseen johtavan tien varressa, lähtee kylän pääkatu ja johtaa alas rantaan asti. Autoilu on sallittu vain päiväaikaan, illaksi ja yöksi katu suljetaan kokonaan autoilta. Hotelleja on tässä pienessä kylässä yllättävän paljon. Ravintoloita on huomattavasti vähemmän. Kahvilat ja ravintolat ovat enemmänkin rannan tuntumassa. Kylässä ei ole satamaa, mutta pienet taksiveneet ankkuroituvat täällä. Ranta on hyvin kapea, mutta pitkä kaistale hienoa hiekkaa. Ranta on hyvin kaunis ja suosittu. Minä löysin hotellin noin puolesta matkasta pääkadun varrelta. Huoneeni oli suuri ja siinä oli kiva pieni terassi. Ensimmäistä kertaa kylpyhuoneessani oli oma boileri, jonka käytöstä sain hyvin tarkat ohjeet omistajalta. Hotellin alakerrassa oli kahvila, jossa omistajat tarjosivat mm. aamupalaa. Siinä terassilla istuskellessani tapasin myös naapurini. Hotellin takana asui 3 perhettä ja meidän terassit olivat siinä vastakkain. Lapset leikkivät kuurupiiloa kanssani, kun olivat liian ujoja tullakseen tervehtimään ja juttelemaan...
|
|
| Agios Nikitaksen kylä mereltä päin. |
Lähtiessäni tutustumaan kylään ja iltakävelylle, huomasin kylän hiljentyneen. Päivällä näkemäni ihmiset olivat lähteneet ja nyt oli erikoisen rauhallista. Ihmiset tulevat tänne usein vain päiväselti rannalle ja lähtevät sitten illalla takaisin kotiin. Tavallaan olin helpottunutkin, sillä tämä oli juuri sitä mitä olin etsinytkin. Rauhallista, kreikkalaista ilmapiiriä josta saatoin nauttia aivan itsekseni... Lähes kaikki kylän ravintolat tuntuivat erikoistuneen kala-aterioihin, joten oli liiankin helppoa tilata kalaa illalliseksi. Kreikassa kala on joskus hyvinkin kallista, johtuen ryöstökalastuksen aiheuttamasta kalasaaliiden pienuudesta, mutta herkullista se todellakin on! Valikoima on laaja niin kalassa kuin muissakin merenelävissä; katkaravuissa, ravuissa, hummereissa, jne. Kalan tilaaminen on rituaali itsessään. Kannattaa ja pitääkin mennä aina itse keittiöön valitsemaan haluamansa kala. Tarjoilija sitten mittaa kalan painon ja tästä tulee hinta ateriallesi. Ruokalistoissa mainitaan vain kalan kilohinta. Vaikka kalavalikoima on useimmiten valtavan suuri, en vielä kertaakaan ole löytänyt tuttuja meikäläisiä kaloja.
|
|
| Miloksen ranta katsottuna vasemmalle. |
Seuraavana aamuna heräsin yhdeksän maissa ja hieman sekavana... en tiedä varmasti näinkö unta, mutta aivan edellisenä yönä olisi satanut kaatamalla... heräsin siihen keskellä yötä, mutta olin aivan liian väsynyt noustakseni katsomaan. Nukahdin nopeasti uudelleen, mutta päällimmäisenä ajatuksena oli harmi siitä, että suunnittelemani rantapäivä olisi pilalla. Noustuani aamulla ja avatessani terassin ovet sää oli kuitenkin aurinkoinen ja aivan upea. Miten helpottunut olinkaan. Kävelin rantaan ja nousin taksiveneeseen, joka veisi minut Miloksen rannalle. 10 minuutin jälkeen saavuimme rannalle. Tämä ranta on ehdottomasti tähän mennessä mahtavin ranta missä olen koskaan aikaisemmin ollut. Aivan upea! Ensimmäisellä veneellä meitä tuli vain kolme ja rantaan päästyämme lähdimme aivan eri suuntiin. Ranta oli massiivisen iso ja varmaan parin ellei useammankin kilometrin pituinen. Olin varma, että saisin viettää päivän kenenkään häiritsemättä. Ihmisiä alkoi tulla puolen tunnin välein, mutta ranta tuntui pysyvän puoliksi tyhjänä. Lähimmät ihmiset minusta olivat ainakin 50 metrin päässä. Voi sitä yksityisyyttä ja rauhaa. Myöhään iltapäivällä lähdin veneellä takaisin hienosti onnistuneen ja rentouttavan päivän jälkeen. Edestakainen venekyyti Miloksen rannalle maksoi 3 euroa. Palasin hotellille suihkuun ja drinkille. Terassilla istuessani sain sitten selityksen öisille sateen äänille. Talon pihalla kasvoi bambuja ja kun tuuli vähänkin kovemmin, lähti lehdistä aivan sadetta muistuttava ääni. Minun täytyi ihan nauraa itselleni... Minulla alkoi olla seuraavaksi hieman kiire ehtiäkseni bussiin ja Lefkaksen kaupunkiin. Minun tarvitsi päästä automaatille, Ag. Nikitaksessa kun ei ole automaattia lainkaan. Ja samalla nyt kun olisin kaupungissa, päätin tutustua myös siihen paremmin. Jostain syystä en kuitenkaan oikein lämmennyt kaupungille. En tiedä miksi en oikein pitänyt koko kaupungista. Etukäteen olin lukenut kaupungin taloista ja siitä miten ne oli rakennettu viimeisimmän maanjäristyksen jälkeen. Yksikään talo ei ollut juuri kahta kerrosta korkeampi, ja toisen kerroksen seinät olivat hyvin kevyttä aaltopeltiä. Näin maanjäristyksen sattuessa eivät ihmiset jäisi loukkoon kaatuvien seinien ja painavien sementtiseinien alle. Nopeasti silmäilin ympärilleni, ja lähdin bussilla takaisin Ag. Nikitakseen.
|
|
| Miloksen ranta katsottuna oikealle. |
Viimeinen ilta menee nautiskellen ja rentoutuen. Palaan hotellille ja jään juttelemaan omistajan, Kostaksen kanssa. Kerron hänelle ongelmastani, joka koskee paluutani seuraavana aamuna kaupunkiin ja edelleen lentokentälle. Lähden niin aikaisin ettei bussia vielä menekään. En ainakaan ehtisi sillä lentokentälle vievään bussiin, joka lähtee 11.30. Hän tarjoutuukin soittamaan minulle taksin sitten aamulla. Seuraavan yön nukun todella hyvin, "sateesta" huolimatta. Aamulla syön aamupalan hotellilla ja maksan huoneen. 30 euroa yöltä. Sitten hän soittaa minulle taksin. Taksi tulee alle kymmenen minuutin ja niinpä lähden taas kaupunkiin, maksan 10 euroa kyydistä. Jään kyydistä bussiasemalla, josta sitten jatkaisin bussilla lentokentälle. Tuliaiset ovat vielä ostamatta, joten jätän rinkan asemalle ja lähden kiertelemään kauppoja. Haluan viedä ystävälleni Haniaan pullollisen Soumadiaa, vahvaa mantelijuomaa, mutta Ag. Nikitaksesta sitä en löytänyt. Pullo löytyykin nyt helposti. Palaan bussiasemalle ja kun sitten ostan lippua saan kuulla ettei bussia menekään vasta kuin 12.30. Sillä en enää ehtisi koneeseen. Ei auta muu kuin etsiä taksi. Menen kadun varteen ja viittaan itselleni taksin. Vaikka kaupungissa on paljonkin takseja, usko pois, onnistun saamaan saman taksin kuin millä vasta tunti sitten tulin! Hinnaksi sovimme 20 euroa ja niin lähdemme lentokentälle. Ehtisin sittenkin koneeseen.
Prevezan lentokenttä on ääriään myöten täynnä turisteja, joilla alkaa kotimatka. Satoja ja taas satoja ihmisiä pakkautuu aivan liian pieniin tiloihin, jotka eivät oikein pysty käsittelemään tällaisia ihmismääriä. Minunkin täytyy ensin odotella ulkona, ennen kuin pääsen sisälle ja omaan lähtöselvitykseeni. Minulla on Olympic Airwaysin lento Ateenaan ja edelleen Haniaan. Lähtöselvitykseni sujuu jo hieman jouhevammin kuin Charter-lentojen. Olen vain tyytyväinen kun pääsen vielä turvatarkastuksesta ja viimein istumaan. Nyt sitten vain odottelen. Lento Ateenaan kestää vain puoli tuntia ja Ateenassa joudun taas odottelemaan muutaman tunnin. Minulla on runsaasti aikaa seurata ihmisiä, ohikulkijoita, mattimyöhäisiä juoksemassa koneeseen, tiukkoja setiä ja tätejä turvatarkastuksissa, ihmisiä selittelemässä hukattuaan maihinnousukorttinsa, ihmisiä hukkaamassa tavaroitaan ja myöhästymässä lennoiltaan... lentokentät ovat niin täynnä elämää, ympäri vuorokauden aina tätä samaa. Mutta kaikki on niin mielenkiintoista. Oma lentoni lähtee vasta kuudelta, mutta jo 40 minuutissa aikataulun mukaan laskeutuisin Haniaan, Kreetalle. Ikkunapaikastani ei ole juurikaan iloa, sillä suurin osa mitä matkalla näen, on vettä. Maata näen ainoastaan kun lennämme Miloksen ja Kimonoksen yli. Matkalla tarjoillaan virvokkeita ja ohjelma käsittää ainoastaan lentoemännän ohjeet turvallisuudesta. Siinä melkein meneekin koko lentoaika, joten helpotus sentään kun matka ei kestänyt enää yhtään pidempään...
|
